Enkeli ilmoittaa Johannes Kastajan syntymän

5 Herodeksen*, Juudean* kuninkaan, aikana eli pappi Sakarias, joka kuului Abian pappisosastoon*. Hänen vaimonsa Elisabet oli hänkin Aaronin jälkeläisiä. 6 He olivat kumpikin Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. 7 Mutta lapsia heillä ei ollut, sillä Elisabet oli hedelmätön, ja he molemmat olivat jo iäkkäitä.

8 Eräänä päivänä Sakarias oli osastonsa vuorolla toimittamassa papin tehtäviä Jumalan edessä. 9 Palvelustoimia tavan mukaan arvottaessa tuli hänen tehtäväkseen mennä Herran temppeliin toimittamaan suitsutusuhri. 10 Kansanjoukko oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella ja rukoili. 11 Silloin Sakariaalle ilmestyi Herran enkeli suitsutusalttarin oikealla puolella.

12 Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. 13 Mutta enkeli puhui hänelle: "Älä pelkää, Sakarias. Rukouksesi on kuultu, vaimosi Elisabet synnyttää sinulle pojan ja sinä annat hänelle nimeksi Johannes. 14 Ilo ja riemu täyttävät sinut, ja monet iloitsevat hänen syntymästään. 15 Hän on oleva suuri Jumalan mies. Viiniä ja väkijuomaa hän ei juo. Jo äitinsä kohdusta asti hän on täynnä Pyhää Henkeä. 16 Hän kääntää Israelin kansasta monet jälleen Herran, heidän Jumalansa, puoleen. 17 Hän kulkee Herran edelläkävijänä Elian hengessä ja voimassa, hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja ohjaa tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, näin valmistaakseen kansan Herran tuloa varten."

18 Sakarias kysyi enkeliltä: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs." 19 Enkeli vastasi: "Minä olen Gabriel, yksi niistä, jotka seisovat Jumalan edessä. Minut on lähetetty puhumaan sinulle ja tuomaan tätä iloista sanomaa. 20 Mutta sinun suusi mykistyy nyt, etkä kykene puhumaan ennen kuin sinä päivänä, jona tämä tapahtuu, koska et uskonut sanojani, jotka aikanaan käyvät toteen."

21 Kansa odotti Sakariasta, ja kaikki kummeksuivat sitä, että hän viipyi temppelissä niin pitkään. 22 Kun hän sitten tuli ulos, hän ei kyennyt puhumaan heille, ja siitä he ymmärsivät, että hän oli nähnyt temppelissä näyn. Hän vain viittoili heille ja jäi mykäksi.

23 Palveluspäivien päätyttyä Sakarias meni kotiinsa, 24 ja jonkin ajan kuluttua hänen vaimonsa Elisabet tuli raskaaksi. Viisi kuukautta Elisabet pysytteli poissa näkyviltä. Hän ajatteli: 25 "Tämän on Herra minulle tehnyt. Hän on katsonut minun puoleeni ja päästää minut ihmisten halveksunnasta."

Enkeli ilmoittaa Jeesuksen syntymän

26 Kun Elisabet oli kuudennella kuukaudellaan, Jumala lähetti enkeli Gabrielin Nasaretin kaupunkiin Galileaan 27 neitsyen luo, jonka nimi oli Maria. Maria oli kihlattu Daavidin sukuun kuuluvalle Joosefille. 28 Enkeli tuli sisään hänen luokseen ja sanoi: "Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut! Herra kanssasi!" 29 Nämä sanat saivat Marian hämmennyksiin, ja hän ihmetteli, mitä sellainen tervehdys mahtoi merkitä. 30 Mutta enkeli jatkoi: "Älä pelkää, Maria, Jumala on suonut sinulle armonsa. 31 Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus*. 32 Hän on oleva suuri, häntä kutsutaan Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle hänen isänsä Daavidin valtaistuimen. 33 Hän hallitsee Jaakobin sukua ikuisesti, hänen kuninkuudellaan ei ole loppua." 34 Maria kysyi enkeliltä: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." 35 Enkeli vastasi: "Pyhä Henki tulee sinun yllesi, Korkeimman voima peittää sinut varjollaan. Siksi myös lapsi, joka syntyy, on pyhä, ja häntä kutsutaan Jumalan Pojaksi. 36 Ja tiedä tämä: Myös sukulaisesi Elisabet kantaa poikalasta, vaikka on jo vanha. Hän on jo kuudennella kuukaudella -- hän, jota on pidetty hedelmättömänä! 37 Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38 Silloin Maria sanoi: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Niin enkeli lähti hänen luotaan.

Joskus asiat näyttävät selkeämmiltä, kun asettaa kaksi tapausta vierekkäin ja vertaa niitä toisiinsa. Näissä kertomuksissa vertautuu Sakariaan ja Marian reagointi uuteen tilanteeseen, yllättävään uutiseen ja ainutlaatuiseen tehtävään.

Luukas mainitsee Sakariaasta ja hänen vaimostaan Elisabetista, että olivat kumpikin pappissukua ja Jumalan silmissä hurskaita ja elivät nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen ja säädösten mukaan. Ihmisten silmissä heitä kuitenkin ainakin Elisabetin kokemuksen mukaan halveksuttiin, koska he olivat lapsettomia. Marian hurskaudesta kertojalla ei ole mitään sanottavaa. Enkeli kutsuu häntä armon saaneeksi. Ehkä hän sitä ennen oli ollut armon tarpeessa.

Enkeli Gabriel ilmestyi ensin Sakariaalle ja viisi kuukautta myöhemmin Marialle. Sakariaalle hän ilmestyi Jerusalemin temppelissä hänen suorittaessaan papin tehtäviään, Marialle kotona Nasaretin kaupungissa. Enkelin nähdessään Sakarias säikähti ja joutui pelon valtaan. Maria puolestaan joutui hämmennyksiin. Kumpaakin Gabriel lohdutti: ei ollut syytä pelätä. Kumpikin sai kuulla järjelle käsittämättömän uutisen lapsen syntymästä: Yli-ikäinen Elisabet synnyttäisi Johanneksen, joka kääntäisi isien sydämet lasten puoleen ja ohjaisi tottelemattomat ajattelemaan hurskaiden tavoin, ja näin valmistaisi ihmisiä Herran tuloa varten. Neitsyt Maria synnyttäisi Jeesuksen, jota kutsuttaisiin Korkeimman Pojaksi.

Sakarias kuuli lupauksen ilosta ja riemusta ja pojasta, joka ohjaisi ihmisiä Herran luokse, mutta hän epäröi omaa osuuttaan ja vaati varmistuksia: "Mistä voin tietää, että niin käy? Minähän olen jo vanha, ja vaimonikin on iäkäs." Mariakaan ei ymmärtänyt kuulemaansa, mutta hänen hämmennyksensä kääntyi avoimeksi ihmettelyksi: "Miten se on mahdollista? Minähän olen koskematon." Sakariasta rangaistiin vastauksestaan yhdeksän kuukauden puhekyvyttömyydellä, Marialle kerrottiin, miten mahdotonkin oli Jumalalle mahdollista. Hän tyytyi vastaukseen: "Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit." Sakariaankin oli tyytyminen siihen, että Jumalan tahto tapahtui. Jurona ja puhumattomana hän pisti toimeksi.

Sakarias ja Maria olivat kumpikin ainutlaatuisen, ennen kokemattoman tehtävän edessä. Ei ollut ketään eikä mitään, jolta olisi ottanut mallia tai kysynyt. Tai Sakarias olisi voinut ajatella Abrahamia ja Saaraa, jotka hekin saivat pojan vanhuksina, - varsinkin Saaraa, joka aikanaan nauroi enkelien ilmoitukselle ja sai siitä nuhteita. Mutta aikalaisissa ei hänelläkään ollut kohtalotoveria. Ei siis mikään ihme, että hän hiukan nikotteli. Eihän sellaista tapahtunut kenellekään muullekaan.

Maria, viidentoista vanha tai vähän alle, ei epäröinyt. Hänelle riitti, että hän oli saanut armon ja että Herra oli hänen kanssaan ja että Elisabetillekin oli tapahtunut mahdottomia, vaikka toisella tavalla. Sen rinnalla ei ollut merkitystä sillä, mitä ihmiset tulisivat sanomaan hänen raskaudestaan tai tapahtuisiko jollekulle muulle jotain vastaavaa. Hän oli valmis tuntemattomaan.

Tänään Vammalan seurakunnassa ratkaistaan Suomen evankelisluterilaisen kirkon naispappeusongelmaa. Seurakunnan kappalainen seuraa omatuntoaan ja naispappeuden vastustajien yhteistä sopimusta ja jättää tulematta töihin ja toimittamatta jumalanpalveluksen yhdessä naispapin kanssa, vaikka piispainkokouksen ohjeen mukaan sellaiseen täytyisi kaikkien pappien nykyään suostua. Häntä tullaan piispojen ohjeiden mukaisesti rankaisemaan. Kurittomuuden jatkuessa kurinpitotoimet saattavat aikanaan johtaa virasta erottamiseen.

Kun luin Sakariaasta, mieleeni nousi elävästi kuva hänestä ja muista naispappeuden vastustajista. He ovat hurskaita ja ystävällisiä, he haluavat elää nuhteettomasti kaikkien Herran käskyjen mukaan. He haluavat pitää vanhasta kiinni.

He ovat oikeassa siinä, ettei kirkkomme elää vanhojen perinteisten raamatuntulkintojen mukaisesti. Minusta kirkollamme kuitenkin on hyvät mahdollisuudet löytää Marian tavoin jotain uutta ja ennen kokematonta Jumalan johdatuksessa. On vain hyvä, että meillä ei kaikissa kohdin ole hurskaan ja nuhteettoman mainetta. Tärkeämpää on, että tiedämme tarvitsevamme armoa ja että olemme saaneet armon, että Jumala on kanssamme ja että hän tekee tänäänkin meissä mahdottomia.

Merja Auer