Olen miettinyt mikä tekee tästä ajasta lempi vuodenaikani. Ainakaan se ei ole tulevien leirien ja viimeisten kevään töiden aiheuttama kiire. Vastaus on jossain linnunlauluun heräämisen, hiirenkorvien hehkun ja silmien siristämisen tienoilla. On melkein kesä. Lämpö, luonnon herääminen ja oma positiivinen mieliala. Se on uutta, puhdasta ja talven hiekat selästään karistavaa. Ei puutu kuin suvivirsi.

Talvella se tuntui oudolta, ehkä vähän negatiiviselta, kun Kaarinan virreksi tuli se suvivirsi valittua. Nyt koulujen loppumisen ollessa lähellä ja meren kimalluksen kutsuessa hyytävään syleilyyn suvivirsi on laulu paikallaan.

Olen kipeä, vieläkin. Jo sunnuntaina kärsimys alkoi ja huomennakaan en pyöräillä uskalla. Melkein kesä. Meri kutsuu ja koivun lehdet kuiskivat. Minä olen sisällä.

Jo