Melkein kolmen viikon pituisen ikuisuuden jälkeen olen taas kaupungissa. Ensin oli puolet rippileiristä ja siitä vapaapäivien kautta lomalle. Lomaa on vietetty niin sukulaisia ja ystäviä näkemällä kuin mökillä ja kissanäyttelyssä Hyvinkäällä.

Olo on nyt outo kun on pitkästä aikaa kotona, päivän lehden, netin jne. äärellä. Maksoin laskuja, palasin arkeen tavallaan ja kävin täällä lukemassa mitä oli ilmestynyt. Kaipasin tätä mökillä. Mikä on yllättävää, siellä on mielestäni ennen ollut kaikki paitsi sisävessa.

Mökin rauha teki hyvää. Olin taas oma itseni... Kirjoitin muutaman runon, tein pastellityön - joka meni pilalle (täytyy työstää vielä ideaa) ja sain jatkettua Ilmestyskirjan lukua selitysteos kaverina. Miksi arki on niin kiireistä, ettei anna itselleen aikaa luoda uutta ja hiljentyä Sanan äärellä (muuten kuin työn takia). Vai onko se kesä joka saa minut heräämään.

Jo

Koira näkee unta ja haukahtelee. Menen sen herättämään ja lähden ulos, vaikkei aurinko paistakkaan.