Aamulla heräsin ennen kuutta ja lähdin saman tien lenkille. Hieno aamu. Kävellessä mietin koulukirkkojen saarnaa eilisillan hahmotelmien pohjalta. Kotiin tullessa saarna oli mielessäni valmis. Jo kauan sitten olen oppinut, ettei lapsille kannata puhua paperit kädessä. Niinpä tämäkin "saarna" oli vain päässäni, enkä sitä paperille edes kirjoittanut. - Ihana ja kauhea-messut kajahtivat komeasti Kaarinan kirkossa, lapset lauloivat innoissaan. Mieleen jäivät soimaan "Jumalalla on meitä ikävä" ja "Kiitän sinua, Luoja, Jumala, meidät rakensit monenlaisiksi, ja minutkin keksit". Olli-Heikki ja Ramses säestivät, flyygeli ja kitara jammasivat mukavasti. Suvivirsikin kajahti. Siinä sai kokea työn iloa.

Loppupäivä oli pelkkää hallintoa, asioiden valmistelua ja kokousta kokouksen päälle.

Vilijonkan kirjoitus kosketti.  Monella työyhteisössämme on juuri nyt kovin vaikeaa.

Kirkollisten toimitusten kirjan rukousta mukaillen: "Me rukoilemme seurakunnan työntekijöiden, heidän perheittensä, omaistensa ja läheistensä puolesta. Auta meitä tukemaan toisiamme ja elämään yhdessä sinun edessäsi."

Pirjo