Palattuani lomalta olo tuntui kuin tuhlaajapojalla, olinhan käyttänyt kaiken lomani ja toiset säästäväisemmät vasta aloittelivat lomiansa. Nyt toisena päivänä työpöydän ääressä alkoi ahdistus jo vähän helpottaa, eiköhän tässä pärjätä leirivapaisiin asti. Lomalaisille tiedoksi, että aivan pain on jo uusi kesä. Tänään löysin jo jonkin verran kelastuneita lehtiä tonkiessani mustaherukkapensasta.

Yksi lomallelähtijä ei sitten juuri palaakaan ennenkuin seuraavien kesälomieni jälkeen, se asia tuntui kyllä aika haikealta. Nykyinen tiimimme ei siis työskentele yhteisessä huoneessa koskaan, sillä kohta osa muuttaa Poikluomaan. Siispä on jälleen aika etsiä uusi ihminen ja aloittaa perehdytys, uusia tuulia on siis luvassa meidänkin syksyyn.

Tänään ostelin asustamaamme kommuuniin ruokaa monta kassillista, mahtanevatkohan riittää edes viikonloppuun asti. Aivan kohta muuttolinnut palaavat pohjoisempiin tuuliin ja minullekin tulee lisää tilaa hengittää. Syksyn perheestämme ei ole vielä tietoa muuta kuin se, että se on pieni, maksimissaan neljä ihmistä.

Kesälomani kohokohtaia oli esikoiseni järjestämä liikuntapäivä Kuhankuonolla, 22,5 km vaellusta, yksi luvaton nuotio, eväsleivät,  muutama hyttynen ja aivan ihana suontuoksu. Mitä vielä ihminen voisi saada lähes ilmaiseksi.

Kaisa