Leirikoulu kahden 6. luokan kanssa kerralla.

Viimeinen leirini, työni Kaarinan seurakunnassa on takana. Odotin sitä vähän pelolla, pelolla että epäonnistun, että se ei toimi.

Olimme kahden opettajan kanssa suunnitelleet ohjelmaa. Siihen oli mennyt monta 45 min keskiviikko aamuisin kahdeksalta. Kun katsoin ohjelmaa, täytyi minun ottaa kynä ja paperi käteen ja kirjoittaa erikseen itselleni viikkoaikataulu. Paljon olin luvannut, hirvitti. Omaan valmisteluun olin saanut kaksi päivää varattua kalenteriin. Uuden Monikan perehdyttäminen vei niistä toisen.

Tekemättä oli 8 hartausta ja kaikki iltaohjelmat, kaiken miettiminen vain 5 aikuisella ILMAN ISOSIA. Kyllä leirin vetää ilmankin, näin huomasin jo viime vuonna leirikoulussa, mutta nyt olisi vähemmän aikuisia eikä kolleegaa jakamassa vetovastuuta.

Kirkolla piti olla ma klo. 8. pakkaamassa yksin, ilman niitä isoja. Voi että ehdin niin monta kertaa niitä kaipaamaan leirin aikana. Sunnuntaina klo 22 oli vielä pakkaaminen aloittamatta ja suurin osa valmisteluista tekemättä, kun oli sitä omaakin elämää vapaa päivänä. Maanantai alkoi sateisena ja ehdin MäntyKallioon vasta vanhempien kyydeillä tulleiden oppilaiden jälkeen. Ensimmäinen päivä oli pelkkää hälyä ja ulos suunnitellun iltaohjelman pilasi kaatosade, eikun kaikki suunnitelmat vartissa uusiksi.

Leiri eteni ja aloin luottaa siihen, että tästä tulee vielä jotain. En ole haukannut liikaa kun otin molemman luokat enkä vain toista, niin kuin oli ollut tapana. Kaksi ekaa päivää minä vain askarrutin, ensin leiripaitaa sitten tinakoruja. Lapset saivat tehdä paljon muutakin, suurin osa jutuista tehtiin jaetuin ryhmin. Keskiviikon ja torstain vietin eri luokkien kanssa NMKY:n Erakkosaaressa. Siellä vedin lapsille Hauenhamman harjoitteen joka vei 5 tuntia, enempään ei ollut aikaa. Lapsissa huomasin saaressa jo muutoksia. Hiljaiset olivat aktiivisemmin mukana, ja aina pahanteossa olevat pojat paljon rauhallisemmin. Taas yhden toikkaroinnin jälkeen ei se poika enää syyttänytkään toista vaan totesi anteeksi, luottaen että saa anteeksi minulta.

Viimeisessä iltahartaudessa laitoin kynttilän kiertämään ja kivoimmaksi jutuksi toiminnan täytteisessä leirissä mainittiin iltahartaudet. Olin jo lasten kommenteista ja muusta huomannut heidän ja aikuisten todella kuunnelleen ja pysähtyneen miettimään. Suurimman kiitoksen antoi toinen opettajista Jumalalle.

Paljon annoin, flunssa yritti iskeä pahasti puolivälissä ja paljon sain. Koin uutta näiden lasten kautta ja opin taas lisää niin työstä kuin itsestäni. Vähän on jo saanut univelkoja takaisin, mutta hetki vielä menee ennen kuin täysin on terässä.

Jo