Vietin viikonlopun leirillä Sinapissa. Sain leirille hyvät avustajat ja tunnin varoitusajalla luovuin Annesta vaihtaen hänet Marttaan. Vähän siinä hässäkässä huomasin stressaavani, mennessäni leirille kärsin minulle niin harvinaisesta päänsärystä. Siihen auttoi onneksi (veden)juominen. Leiri toimi lyhyemmälläkin suunnittelulla, käskytin Marttaa aivan suoraan niin paljon kun kerkesin. Vieraita avustajia ei voi oikein komennella siihen tahtiin. Meillä oli kuitenkin oikein hyvä huumori ja leppoisa ilmapiiri alusta lähtien. 

Leiri oli omaishoitajille ja hoidettaville yhteinen. Tyytyväisempiä leiriläisiä on vaikea löytää mistään. Nautinnot olivat suuunnattoman suuria nuotio, savu, meri, musiikkia, ruokaa, saunaa, jakamista, yhteisiä pelejä ja hiljentymistä Sinapin kauniissa ja rauhoittavassa kappelissa. Joskus voi kiitellä arkkitehdinkin oivalluksia, kappelin alttaritaulu oli myksitävän kaunis säästä johtuen ja kappelissa on koneellinen kylmäilmastointi. Monet istuivat kappelissa yksikseen nauttimassa altatritaulusta ja viileydestä pitkin päivää.

Pitkin viikonloppua kuvittelimme olevamme jossain kauempanakin matkalla, kaikki nauttimassa lomasta.

Kannattaa järjestää leirejä ihmisille, joiden elämä ei ole liian helppoa, silloin pienetkin asiat ovat suunnattoman kiitollisuuden lähteitä. Harvoinpa viikonloppuleirin jälkeen erotaan silmät kyynelissä. Uutta leiriä jäätiin odottelemaan ja eiköhän se taas järjestykin ensi kesänä.

Kaisa