Kristinuskon tulkintoja on monta, on aina ollut. Meidät on luotu niin erilaisiksi, että kiinnitämme huomiomme eri asioihin. Eri puolet puhuttelevat eri ihmisiä. Joku katselee maailmaa pääasiassa järjen näkökulmasta, toinen tunteiden, kolmas käytännön, ja useimmat jostain siltä väliltä.

Minusta esimerkiksi näyttää siltä kuin taivas ja kadotus olisivat jokaisessa ihmisessä. Meissä on Jumalan kuva, meissä on paikka jossa kohdata Jumala kasvoista kasvoihin. Ja meissä on kadotus, paikka jossa ei ole mitään hyvää. Taivas meissä peittyy pelkoihimme ja kuvitelmiimme.

Helposti pönkitämme pelkojamme ja kuvitelmiamme, koska ne ovat sentään tuttuja ja siksi turvallisempia kuin heittäytyminen tuntemattomaan, Jumalan varaan.

Joskus tuntuu siltä kuin ymmärtäisimme kadotuksella sitä että joudumme luopumaan meille tärkeistä ihmisistä ja asioista. Minusta pahempaa olisi joutua kadoksiin omalta hyvältä puoleltaan.


Merja