Joskus tekee hyvää tehdä jotain tavallisesta poikkeavaa ja rentoutua sillä tavalla. Me teimme tänään niin mieheni kanssa; menimme yhdessä käymään huonekalukaupassa. Emme me sieltä mitään ostaneet, ainakaan vielä. Tärkeää oli, että lähdimme yhdessä liikkeelle. Siispä ajoimme parikymmentä kilometriä. Mies kehui autoa, johon oli juuri takuuseen vaihdettu ovet, takaluukku ja konepelti. Auto oli kuin uusi, sisältäkin oli siivottu.

Kaupassa kiertelimme ja katselimme, myyjä opasti asiantuntevasti. Löysimme aivan mieluisia sohva- ja nojatuoliyhdistelmiä. Minä olisin tietysti tehnyt kaupat heti, mies toppuutteli. Jäimme miettimään.

Illalla kotona yli 20 vuotta vanha sohvakalusto tuntui sittenkin vielä aivan toimivalta. Yhdestä tuolista on tosin koiran jäljiltä nahka repeytynyt sekä istuintyynystä että käsinojista. Siinä harvoin kukaan istuu. Koirakin on kuollut helmikuussa, ja repeytymät on peitetty tuolin yli menevällä kankaalla. Sohvassa on toistaiseksi vain aivan pieni raapale yhdessä tyynyssä, nahkaisia nappeja on irronnut sieltä täältä.

Tärkeää oli lähteä liikkeelle yhdessä ja tehdä jotain tavallisuudesta poikkeavaa, rentoutua. Se toimi.

Pirjo