Mökillä miehen kanssa, kaksi vapaapäivää. Se oli mukavaa. - Siirsimme vanhasta talosta perustavarat talvella käyttämäämme pikkumökkiin; jatkuvaa pesänrakennusta. Mies karsi puista oksia, sytytti risukasan palamaan, toisenkin. Minä kannoin oksia ja leikkasin marjapensaita. Iltapäivällä aurinko pilkahteli pilvien raosta ja sytytti puiden värit. Välillä luimme ja otimme nokoset, emme katselleet televisota emmekä kuunnelleet radiota. - Laskevan auringon valossa taivas ja maa hehkuivat. Illalla saunoimme, tuuli vilvoitti portailla, järveltä pimeästä kuuluivat joutsenten huudot. Ja tähdet, tähdet!

Tänään askaroimme pari tuntia, että saimme veneet ja laiturin talvikuntoon. Suojasimme kesällä lahjaksi saadut taimet, keräsimme viimeisiä kriikunoita. Vuodesta toiseen ne vain kasvavat ja tuottavat satoa - niin kuin marjapensaatkin - ilman meidän ansiotamme. Metsästä saimme juuri ja juuri yhden muhennoksen verran suppilovahveroita. Yksi kanttarellikin oli siellä odottanut vain, että minä sen tänään löytäisin. Sitten alkoikin olla aika lähteä kotiin.

Kiitos, hyvä Jumala, näistä eväistä!

Pirjo