Tänään minulla oli saarna. Päällimmäisiksi pyhäinpäivän teksteistä nousivat lohdutuksen ajatukset ja Jumalan lupaukset jo täällä alkavasta tulevasta elämästä. Kirkossa oli rauhaa ja pyhyyttä, olin itsekin herkällä mielellä. Välillä oli vaikea olla liikuttumatta. Pyhäinpäivän virsistä olen aina pitänyt.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Jumalanpalveluksen jälkeen kävin ostamassa huoltoasemalta hautakynttilän ja tulitikut ja ajoin Kuusiston kirkolle. Sinne on juuri ennen pyhäinpäivää valmistunut muistopaikka muualle haudatuille. Laskin sinne kynttilän ja muistin isää, mieheni isää ja isovanhempiamme. Kaikki he ovat kuolleet jo kauan sitten. Kiitos heille elämän lahjasta.

 

Alkuaan muistopaikan piti olla kivi. Seurakuntaneuvostossa joku kuitenkin ehdotti Kuusiston kirkkomaalle paremmin sopivaa rautaristiä, ja sellainen siellä nyt on. Myös ristin laatassa oleva raamatunlause on seurakuntaneuvoston valitsema: "Suurempi kuin elämä on sinun armosi" Ps 63:4.

Viittaan Vastakohta-runoon ( katso 28.10.06):

Hänelle,

hänessä

minä olen.

 

Pirjo