Jossain vaiheessa taisin kaverien kanssa jutella, että seurakunnan työssäni minulla ei ole koskaan ollut työpainajaista. Toisin kuin vielä reilu vuosi sitten ollessani laivalla töissä, niitä taisi olla joka reissulla. Harvinaisen ahdistavaa, kun on laivalla diskossa töissä ja nostelee lasipakkeja hyllyltä toiselle ja sitten herää unestaan siihen, kun siirtää käsiään, kun on juuri nähnyt unessa siirtävän niitä.

No, kumminkin. Tämä painajainen liittyi 19.12. pidettyyn Kauneimmat joululaulut kitaralla (ja lyömäsoittimilla) -tilaisuuteen. Näin unta, että tilaisuus alkaisi vartin päästä ja populaa oli jo talo täynnä (niin kuin oli varsinaisessa tapahtumassakin). Minä en ollut kuitenkaan monistanut nuotteja vielä ja kun olin niitä menemässä kiireellä monistamaan, nuottikirjat eivät olleetkaan siellä ylähyllyllä, missä niiden piti olla.

Mistä työpainajaiset johtuvat?

Johtuvatko ne siitä, että nyt olen siirtovapaillut jouluaatosta lähtien, lukuunottamatta 27. päivää ja täten stressi alkaa jo purkautua tai ainakin vaihtua toisenlaiseen stressiin?

Kirjoitteli,

Vt.