Tuomiosunnuntaina lähdimme kirkkoherrojen Moskovan matkalla kirkkokierrokselle. Ensimmäinen kohteemme oli vanhauskoisten ortodoksien kirkko. Eero selitti meille autossa, että kirkkoon pitää mennä hiljaa, kädet eivät saa olla taskuissa eivätkä käsineet kädessä. On ehkä parasta jättää ristinmerkki tekemättä, koska emme osaa kuitenkaan tehdä sitä vanhauskoisten tapaan.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tulimme ulos bussista ja kävelimme hiljalleen kirkkoa kohti. Taisimme siinä kyllä jutella. Joku pariskunta oli menossa kirkkoon, pysähtyivät ulkopuolella, kumarsivat ja tekivät ristinmerkin, olin näkevinäni. Menin sisälle kirkkoon muutaman muun seurueemme jäsenen kanssa. Silmäkulmasta näin, että joku tuli ulkona loppujoukkomme luokse. En kiinnittänyt asiaan sen enempää huomiota.

Sisällä kirkossa oli hämärää ja harrasta. Siellä oli paljon ihmisiä, oli kokonaisia perheitä, paljon pieniäkin lapsia. Ihmiset liikkuivat hiljaa ja rauhallisesti, pappi, kuoro tai molemmat lauloivat liturgiaa jossakin sisempänä kirkossa. Naisilla ja aivan pienillä tytöilläkin oli päällään suuret vaaleasävyiset huivit. Oli kuin olisi tullut johonkin toiseen maailmaan ja toiseen aikaan, kauas. Liturgiassa, kirkossa ja ihmisissä, siinä kokonaisuudessa oli pyhän tuntu.

Me saimme kuitenkin kokea tuomion. Kirkkoon tuli suurikokoinen vihainen mies. Hän ajoi meidät ulos kirkosta. Ei hän kyllä minulle mitään sanonut, mutta tulkitsin kehotuksen koskevan myös minua. Menimme kiltisti ulos.

Pihalla oli toinenkin vihainen mies. Hän oli estänyt kirkkoon pääsyn muilta. Kaksi venäläistä miestä selitti kiivaasti, kuinka me tulemme kirkkoon kuin turistit, kuin museoon. Kirkko on kuitenkin Herran huone ja jumalanpalveluspaikka. Meillä ei ole sinne asiaa. Miehet kehottivat meitä menemään vieressä olevaan toiseen kirkkoon, siellä meidät otetaan vastaan.

Olimme aika hämmentyneitä. Menimme siihen toiseen kirkkoon, siellä meidät otettiin vastaan. Sielläkin oli menossa  liturgia.

Minun mieleeni jäi viipymään kuitenkin sen toisen kirkon rauha.

Pirjo

JK. "Meidän" Kaisa on saanut kunniamerkin: onneksi olkoon!