Itsenäisyyspäivän saarnan valmistaminen johti minut pohtimaan luterilaisuutta ja sen merkitystä itselleni. Tässä katkelma huomisesta saarnasta:

Luterilaisuus merkitsee minulle itsenäisyyttä ihmisenä ja naisena.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Kun olen kasvanut luterilaisessa maassa, olen tyttönäkin saanut käydä koulua. Lutherin perusperiaate siitä, että jokaisen on saatava lukea Raamattua omalla äidinkielellään, sai Mikael Agricolan kääntämään Raamatun suomen kielelle. Siinä samalla hän loi suomen kielen. Sama periaate ajoi kirkon opettamaan kansalle lukutaitoa. Siitä perinnöstä olen päässyt osalliseksi.

Isäni kuoli, kun olin 9-vuotias. Äiti jäi huolehtimaan kolmesta lapsesta, joista minä olin vanhin. Ei kai meillä koskaan rahaa liiemmälti ollut, mutta mistään todella tarpeellisesta ei mielestäni ollut puutetta. Äidin sinnikkyyden ja yhteiskunnan tuen turvin me kaikki lapset saimme käydä yhteiskoulua ja lukiota, opiskella ammattiin kuka opistotasolla kuka korkeakoulussa. Siitäkin kiitän syvimmiltään luterilaisuuden vaikutusta suomalaiseen yhteiskuntaan.

Lutherin käsityksen mukaan yhteiskunnalla ja esivallalla on omat tehtävänsä, kirkolla omansa. Luther luopui luostarilaitoksesta, sillä hän ei uskonut Jumalan palvelemiseen vetäytymällä yhteiskunnasta. Lutherin mielestä kristitty palvelee Jumalaa nimenomaan huolehtimalla lähimmäisistään ja hoitamalla ammatillisen kutsumuksensa hyvin. Samaan ajatteluun kuuluu, että kristityt ihmiset yhteiskunnassa säätävät sellaisia lakeja ja luovat sellaisia rakenteita, että oikeudenmukaisuus ja lähimmäisenrakkaus voisivat toteutua mahdollisimman monen kohdalla.

Pirjo