Rakkaat ihmiset. Toisinaan saamme moitteita, tai rakentavaksi palautteeksihan sitä nykyään sanotaan. Silloin meidät saattaa vallata sama häpeäntunne, jota koimme lapsina, kun olimme tehneet pahaa ja meitä ojennettiin. Hävetti se mitä oli tehnyt, ja se millainen oli, ja se ettei moittiva ihminen tuntunut yhtään ymmärtävän, miksi oli pitänyt tehdä se mitä oli tehnyt.


Keskiviikkona laskeudumme paastonaikaan. Valmistaudumme 40 päivää pääsiäiseen tutkimalla Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita ja häpeää johon hän suostui. Näemme, kuinka ihmiseksi tullut Jumala rakasti ihmisiä toisella tavalla kuin nämä odottivat. Näemme kuinka hän kunnian sijasta kesti häväistynä olemisen meidän tähtemme.


Edessään olleen ilon tähden Jeesus häpeästä välittämättä kesti ristillä kärsimykset, heprealaiskirjeen kirjoittaja toteaa.


Myös meidän kannattaa kestää moitteet häpeästä välittämättä. Meillä on taipumusta muodostaa itsestämme todellista parempi tai huonompi kuva mielialan mukaan. Toisilta saatu palaute voi oikaista vääristyneitä käsityksiämme.


Tässä jumalanpalveluksessa meitä moittii Jumala profeetta Jesajan suulla ja meille kuvataan, millaista on täydellinen rakkaus. Joudumme tunnustamaan vajavaisuutemme ja syntisyytemme. 
 


---

Jeesus puhuu vielä kerran kuolemastaan

31 Jeesus kutsui kaksitoista opetuslastaan luokseen ja sanoi heille: "Me menemme nyt Jerusalemiin. Siellä käy toteen kaikki se, mitä profeetat ovat Ihmisen Pojasta kirjoittaneet. 32 Hänet annetaan pakanoiden käsiin, häntä pilkataan ja häpäistään ja hänen päälleen syljetään, 33 ja he ruoskivat häntä ja tappavat hänet. Mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista." 34 Opetuslapset eivät ymmärtäneet Jeesuksen sanoista mitään. Asia pysyi heiltä salassa, eivätkä he käsittäneet, mitä Jeesus tarkoitti.

Jeesus parantaa sokean kerjäläisen

35 Kun Jeesus lähestyi Jerikoa, tien vieressä istui sokea mies kerjäämässä. 36 Kuullessaan, että tiellä kulki paljon väkeä, mies kysyi, mitä oli tekeillä. 37 Hänelle kerrottiin, että Jeesus Nasaretilainen oli menossa siitä ohi. 38 Silloin hän huusi: "Jeesus, Daavidin Poika, armahda minua!" 39 Etumaisina kulkevat käskivät hänen olla hiljaa, mutta hän vain huusi entistä kovemmin: "Daavidin Poika, armahda minua!" 40 Jeesus pysähtyi ja käski tuoda hänet luokseen. Mies tuli, ja Jeesus kysyi häneltä: 41 "Mitä haluat minun tekevän sinulle?" Mies vastasi: "Herra, anna minulle näköni." 42 Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut." 43 Siinä samassa mies sai näkönsä, ja hän lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa. Ja kaikki, jotka näkivät tämän, kiittivät ja ylistivät Jumalaa.


 

Keskiviikkona vietimme ystävänpäivää. Amerikasta tullut tapa tekee jotkut ärtyisiksi. Toiset taas tyytyväisinä muistavat ystäviään ja tulevat muistetuiksi. Kolmansia ei koko päivä paljon heilauta.


Useimmat ihmiset kuitenkin luettelevat elämän tärkeimpien asioiden joukossa läheiset ihmiset, perheen ja ystävät. Tarvitsemme toisiamme.


Myös Jeesus totesi opetuslapsilleen: "En sano teitä enää palvelijoiksi, sillä palvelija ei tunne isäntänsä aikeita. Minä sanon teitä ystävikseni, olenhan saattanut teidän tietoonne kaiken, minkä olen Isältäni kuullut."


Ystävyyteen kuuluu oleellisena osana se, että voi puhua asioista avoimesti. Jeesus puhui ystävilleen etukäteen hyvin vaikeasta asiasta. Hän joutuisi jättämään heidät, hän joutuisi kiusattavaksi ja tapettavaksi, mutta kaikki kääntyisi hyväksi. Hänen ystävänsä eivät ymmärtäneet asiasta mitään, mutta eivät silti lakanneet olemasta hänen ystäviään.


Myös sokea kerjäläinen piti huolta siitä, että tiesi, mitä ympärillä tapahtui. Hän otti selvää, mistä väenpaljous johtui. Hän kääntyi suoraan Jeesuksen puoleen huutaen hätänsä julki häpeästä ja moitteista välittämättä. Ja Jeesus vastasi, ei ylhäältä päin tietäen mitä toinen tarvitsi eikä alhaalta päin mielistellen, vaan samalta tasolta kysyen, mitä mies halusi hänen tekevän. Mies kertoi toiveensa kainostelematta, ja sai mitä halusi. Hän tuli iloiseksi ja Jeesuksen ystäväksi.


 

4 Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, 5 ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, 6 ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. 7 Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii.


Kutsumme toisinaan rakkaudeksi myös tunnetta, jonka pitäisi saada kaikki heti, ja joka ronskisti sanoo asiat suoraan. Meidän rakkautemme saattaa hyvinkin haluta itselleen samaa hyvää mitä toisella on, ja kerskua siitä hyvästä mitä itsellä on. Saatamme ylpeillä ja pyrkiä päämääräämme keinolla millä hyvänsä. Etsimme helposti omaa parastamme ja katkeroidumme kun toiveemme eivät toteudu. Jäämme kiinni vanhoihin vääryyksiin, jotka ovat meitä kohdanneet, ja olemme tyytyväisiä, kun toisille käy huonommin kuin meille. Meidän rakkautemme ei aina kestä eikä usko kaikkea, se ei jaksa toivoa eikä kärsiä loputtomasti. Ympärillämme näemme samanlaista rakkautta ja ajattelemme, että kaikki on niin kuin kuuluukin.


Paastonaikana meitä kutsutaan raivaamaan aikaa itsetutkistelulle. Kaikki, mitä pidämme hyvänä, ei välttämättä olekaan hyväksi eikä kaikki vanhalta tuntumalta pahaksi luulemamme ole välttämättä pelkästään pahaa.


Jesuiitat neuvovat koettelemaan sitä, onko joku tavoittelemamme asia hyvä vai paha, tarkkailemalla, miten asian ajatteleminen meihin vaikuttaa. Jos siitä tulee tyyni olo, asia on hyvä. Levoton olo puolestaan kertoo vahingollisesta haaveesta.


 

Kun pysähdymme evankeliumien ääreen, hämmästymme helposti. Se kuva Jeesuksesta, joka meillä vanhastaan on, ei vastaakaan sitä, mitä luemme. Mies, jonka pitäisi olla synnitön, onkin välillä kärsimätön ja suorasukainen eikä tunnu välittävän läheistensä tunteista paljonkaan. Ihmisten ystävä vetäytyy usein yksinäisyyteen ja jättää ystävänsä välillä oman onnensa nojaan.

Ja jotenkin kuva alkaa muistuttaa itseämme. Löydämme Jeesuksesta samoja piirteitä kuin itsestämme. Saamme tilaa olla sellaisia kuin olemme. Saatamme myös löytää meille sopivan toimintatavan jossain asiassa niin ettemme enää toimikaan vanhojen mallien mukaan. Opimme ehkä kyselemään ja kuuntelemaan ystävän neuvoa ja arvioimaan omassa sydämessämme, onko se noudattamisen arvoinen.

Merja Auer