<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Mikä ihme saa toiset ihmiset antamaan lahjansa Yhteisvastuukeräykseen ja toiset kääntämään päänsä kerääjälle? Mietiskelin tätä seisoessani menneellä viikolla lipas kädessä Euromarketin aulassa. On se vaan mun mielestä melkoisen kummaa, että ihmiset haluavat omastaan toisilleen antaa ja vielä kummempaa (vai pitäisikö sanoa ja sanonkin: upeampaa) on se, että toiset näyttävät jakelevan melkeinpä viimeisiään lähimmäisen hyväksi. Euromarketissa kuului viime perjantaina ja lauantaina aina silloin tällöin enkelien siipien havinaa!

 

Itse vakuutuin taas kerran, että tässä se on meikäläisen duuni eikä yhtään nolottanut ne muutamat ohimenneiden halveksivat katseet, että mitäs sinä siinä seisot toisten kiusana ja liikenteen tukkona. Tuli tuo Lutherin Martti siinä mieleen: tässä seison enkä muuta voi. Siinä taas samalla tuli myös itselleni todeksi todistetuksi tuo Raamatun sana, että antaessaan saa. He kaikki, jotka antoivat, saivat ainakin yhden asian, jota antamattomat eivät saaneet: hyvän pyhän toivotuksen. Ja mä sain monta kaunista hymyä vastineeksi. Taas jaksaa!

 

Tsemppiä kaikille kerääjille ja keräyksen primus motorille Nevalaisen Paavolle.

 

eero-äijä

 

PS Äijä on Karjalassa (ainakin Koivistolla) isoisän kunnianimi. Tätä nimeä yritän itsekin kunnialla ja ylpeydellä kantaa