Olen viettänyt lomaa kaksi viikkoa. Kertaakaan en ole käynyt virastolla, ohi kävelin yhtenä päivänä. Kirkolla poikkesin tänä iltana aika myöhään - ihan vain pikaisesti hakemassa postin. Sähköposteja olen kyllä lukenut silloin tällöin. Mutta, kun on lomalla, ei ole pakko vastata. Tämä ja huominen päivä ovat vapaapäiviä, mutta eivät kuulu vuosilomaan. Keskiviikko on ensimmäinen varsinainen työpäivä. Tarkkaa puuhaa.

Parasta on ollut aikatauluttomuus ja se, ettei ole tarvinnut valmistella asioita. Olen nauttinut lastenlasten kanssa ulkona olemisesta, kevään ihmeistä, sinivuokoista, jäkälästä, lätäköistä, maahan asti ulottuvista männyn oksista ja kävyistä. Mökillä - eilen yksin - kuulin taas kaulushaikaran puhalluksen järveltä jostain.

Tällä lomajaksolla en ole ollut flunssassa, mutta kaikenlaista kolotusta stressin laukeaminen on aiheuttanut.

Kirkkoherralla on sijainen, mutta asessorilla ei ole. Loman aikana olen saanut eteenpäin parin piispantarkastuksen pöytäkirjat, muita valmisteluja ja lukenut yhden matkalaukullisen seuraavan piispantarkastusseurakunnan pöytäkirjoja. Että silleen. Hyvä, että sai tehdä ne rauhassa. Kesälomaa ajatellen pyrin siihen, ettei tarvitsisi silloin tehdä edes asessorin töitä. Hyvä, että on tavoitteita.

Ja - on ihan mukava tulla töihin, parin kuukauden päästä on jo kesäloma!

Pirjo