Nyt on minun vuoroni aloittaa kirjoittaminen seurakunnan blogiin. Kauan se kestikin, ennen kuin sain aikaiseksi, mutta nyt on ainakin kerrottavaa. Tästä tulee pitkä juttu, toivottavasti joku jaksaa tämän lukeakin!

Matkamme Ranskaan, Taizén luostariin on ohi. Saavuimme Turkuun sunnuntaina klo 19.50 Isabella-laivalla. Uhkailut alkometrillä osoittautuivat turhiksi, sillä porukka käyttäytyi loistavasti koko matkan ajan. Maria alkoi ihan itkettää, niin ihania nuoria ja vähän vanhempiakin nuoria matkallamme oli. Kiitos kaikille jotka osallistuitte reisuun! Olette ihania!

Mutta tämän suitsutuksen lisäksi oletan jokaisen haluavan kuulla reissustamme muutakin. Rakkaat työtoverini tuntien tiedän teidän odottavan iloisten uutisten lisäksi mehukkkaita juorujakin. Mikä meni pieleen? Oliko kamalaa? Mitä kaikkea jouduitte kestämään? Selvisittekö hengissä? Voin kuvitella mitä oikeassa kirkon kyökissä on pohdiskeltu poissaollessamme, varsinkin kun emme pahemmin reissun eri käänteistä matkan aikana raportoineet. Pirjolle kyllä hiukan, mutta koska Pirjo oli lomalla, ovat raportit todennäköisesti vielä muille raportoimatta.

Älkää pelätkö, minä ilmoitan teille ilosanoman: Paljon ehti tapahtua! Tässä pieni selvitys reissustamme.

MENOMATKAN TUNNELMIA

Taizé-matka ei todellakaan alkanut kovin lupaavasti. Tuntui, että järjestelyt jäivät aivan liian viime tinkaan ja vielä paria päivää ennen matkalle lähtöä oli epäselvää ketkä kaikki mukaan edes lähtevät. Mutta matkaan lähdettiin, lopulta lukumääräksi varmistui 39 henkeä, 9 Katariinan srk:sta, loput Kaarinasta.

Hiljaisena lauantaina klo 7.15 bussi starttasi Kaarinan kirkolta kohti Turun satamaa. Tosin Piispanristin Prisman kohdalla piti kääntyä takaisin, sillä Mika oli unohtanut kirkon ovet selkoselälleen auki. Vaikka onkin hyvä että kirkon ovet ovat kaikille avoimina, olen helpottunut siitä että ovet käytiin sulkemassa!

Turun satamassa jaettiin maihinnusukortit ja noustiin laivaan. Olimme varanneet konferenssihuoneen muutamaksi tunniksi ja siellä tutustuimme toisiimme, lauloimme mm. Taizé-lauluja ja pienissä ryhmissä kehiteltiin omia laululeikkejä, jotka sitten opetettiin kaikille. Myöhemmin iltapäivällä menimme yhdessä syömään. Seisovan pöydän herkut eivät kaikki niin kovin herkullisia olleetkaan, sillä Mari oksensi pilaantuneet merenantimet hytin vessaan…

Tukholmasta jatkettiin matkaa bussilla Ruotsin ja Tanskan läpi Saksaan. Yövyimme bussissa ja saavuimme aamutuimaan Hampuriin. Hampurin merimieskirkolla meidät toivotettiin tervetulleiksi kotoisalla suomenkielellä. Papukaijakin huusi meille tuttavallisesti "Terve".

Merimieskirkolla söimme maittavan aamiaisen, lepäsimme, kävimme suihkussa, vietimme ensimmäisen pääsiäispäivän jumalanpalveluksen, kuulimme merimieskirkon toiminnasta ja söimme tuhdin ruuan ennen kuin jatkoimme iltapäivällä bussimatkaa. Jotkut kiertelivät jalkaisin Hampurissa ja tekivät ostoksia kaupoista jotka nyt sattuivat olemaan auki ensimmäisenä pääsiäispäivänä.

TAIZÉN IHANUUTTA JA KURJUUTTA

Vietimme vielä toisenkin yön bussissa ja saavuimme Taizéen maanantaiaamuna. Taizé sijaitsee keskellä Ranskan maaseutua ja tuntui siltä, että matkalaisten paniikki kasvoi mitä lähemmäs määränpäätä saavuttiin. Paniikki johtui yksinkertaisesti siitä, ettei kukaan oikein tiennyt, tai osannut kertoa, millainen paikka Taizé on ja mitä kaikkea olisi odotettavissa.

Taizéssä vallitsi kaaos. Ihmisiä oli hirveästi, eikä kukaan ollut meitä vastassa. Myöhemmin saimme kuulla että Taizéssä oli noin 4000 ihmistä. Yksi matkalaisistamme oli kuumeessa ja oksenteli saatuaan ilmeisesti ruokamyrkytyksen matkan aikana nauttimastaan herkullisesta hampurilaisesta. Mmmm. roskaruoka on sitten ihanaa! Onneksi ruokamyrkytyksen oireet alkoivat tiistaina helpottaa.

Ensimmäiseksi pääsimme Taizéssä jonottamaan aamiaista, joka oli patonkia, suklaata ja teetä tai kaakaota. Sen jälkeen oli ohjelmassa odottamista ja puolen päivän aikaan ensimmäinen rukousheti. Jouduimme odottamaan majapaikkoja pitkään. Vasta iltapäivällä selvisi, että nukkuisimme parakeissa. Itse nukuin ensimmäisen yön yksin omassa teltassa, mutta koska saksalaiset pitivät teltta-alueella hirveää meteliä, päätin siirtyä sisämajoitukseen. Saksalaiset eivät todellakaan antaneet itsestään positiivista kuvaa matkan aikana. He käyttäytyivät kuin maailmanomistajat, etuilivat ruokajonossa, pitivät joka paikassa hirveää meteliä ja puhuivat saksaa myös ryhmäkeskusteluissa, joissa suurin osa ei saksaa ymmärtänyt.

Taizén vessat ja suihkut vaikuttivat aluksi pelottavan likaisilta, eikä lämmintä vettä aina riittänyt kaikille. Ruoka herätti sekin monissa ennakkoluuloja, mutta loppuviikosta todettiin ruuan (yleensä maustettua perunamuusia, riisiä ja kasviksia, tai makaroonia ja tomaattikastiketta) olleen yllättävän hyvää kaikessa yksinkertaisuudessaan. Ei ole kovin helppoa valmistaa herkullista ruokaa 4000 ihmiselle vapaaehtoisvoimin. Muutamaan otteeseen ruoka pääsikin loppumaan, mutta jotain syötävää riitti kuitenkin aina kaikille.

Alkujärkytyksestä selvittyämme alkoi Taizé tuntua mahtavalta paikalta. Kolme kertaa päivässä vietettiin rukoushetki kirkossa. Taizén veljet, joita oli noin 70, istuivat keskellä lattiaa heille rajatussa tilassa muiden ihmisten joukossa. Rukoushetket koostuivat Taizé-lauluista, jotka olivat kuin rukousta, eri kielillä luetuista Raamatunteksteistä ja rukoushiljaisuudesta, joka kesti ehkä noin 10 min. Aamuisin vietettiin ehtoollista. Rukoushetket olivat Taizén parasta antia, eivätkä vain minun mielestäni, sillä ne mainittiin monessa palautelapussa Taizén yhdeksi parhaimmista puolista. Oli mahtavaa kun 4000 ihmistä toteutti rukoushetkiä yhdessä laulaen, rukoillen ja Raamattua kuunnelleen. Kolmessa rukoushetkessä Raamattua luettiin suomeksikin. Varsinkin veli Aloisen lukema Raamatunteksti suomeksi lämmitti sydäntä. Upeaa että Taizéssä huomioidaan jokainen vieras kaukaisesta Suomestakin.

Rukoushetkien lisäksi jokaiseen päivään sisältyi yhteisön veljen alustus, Raamattukeskusteluja, joissa oli osallistujia useista eri maista, teematyöskentelyjä jonkin Raamatunkohdan parissa sekä käytännön töitä. Raamatturyhmissä mm. keskusteltiin tai tehtiin näytelmiä jostain Raamatunkohdasta. Käytännön työt tarkoittivat esimerkiksi ruuanlaittoa, tiskausta, vessojen siivousta, teltta-alueiden siistimistä tms. Näin siksi, että Taizéssä kaikki tehdään yhdessä, erillistä henkilökuntaa ei ole, vaan jokainen palvelee vuorollaan muita. Vapaaehtoiset työntekijät eri maista opastivat miten mitäkin töitä tehdään, mutta hekään eivät saaneet työstään palkkaa.

Taizéssä oli myös mahdollista osallistua päivittäin vapaaehtoiseen lauluharjoitukseen.

Iltaisin väki kokoontui Oyakiin, josta sai ostaa pientä syötävää, kahvia ym. kuumia juotavia ja olutta ja viiniä. Olutta tai viiniä tarjoiltiin vain yksi lasillinen/henkilö. Oyakin tuotteet olivat hyvin edullisia, sillä Taizé-yhteisö myi kaiken siihen hintaan, johon tuotteet oli ostettu. Esimerkiksi kahvikupillinen maksoi 35 senttiä, automaatissa 40senttiä. Vain olut ja viini olivat samanhintaisia kuin muuallakin, sillä niiden käyttöön ei haluttu ketään rohkaista. Oyakissa vallitsi mahtava tunnelma, kun eri maista olevat nuoret leikkivät yhdessä erilaisia leikkejä tai lauloivat kitaran säestyksellä lauluja.

Pääsimme myös keskustelemaan veli Brunon kanssa. Hän kertoi Taizéstä ja kuunteli nuorten kysymyksiä. Hän kertoi mm. että Taizé-veljeksi tullaan yleensä 20-30-vuotiaana ja munkkilupaus sisältää sitoutumisen yhteisön yksinkertaiseen elämään ja selibaattiin. Tunnuksena on sormus vasemmassa nimettömässä merkkinä elinikäisestä sitoutumisesta. Muuta tunnusta ei Taizé-veljillä sitten ollutkaan, vaan he liikkuivat ihmisten joukossa aivan tavallisissa vaatteissa.

Veli Bruno teki nuoriin suuren vaikutuksen. Hän osasi vastata fiksusti nuorten kysymyksiin ja oli nuorista kiinnostunut ja vieläpä huumorintajuinen. Lähtöpäivänä hän tuli vielä bussille meitä saattamaan.Veli Bruno on tulossa kirkkopäivlle Turkuun toukokuussa ja yritämme saada järjestettyä hänen kanssaan tapaamisen Taizé-porukan kanssa. Toivottavasti se onnistuu.

Kansainvälisyys ja kristittyjen yhteys oli Taizéssä käsin kosketeltavaa. Eräässä palautelapussa kysyttiinkin, mihin yleensäkään tarvitaan eri kirkkokuntia, kun samaan Jumalaan kuitenkin kaikki uskomme. Taizéssä tuntui siltä että yhteys on mahdollinen ja että Jumala oikeasti on läsnä ja vaikuttaa elämäämme.

KOTIMATKA

Jos Taizéen saapuessa fiilis oli monella negatiivinen, niin lähtöhetkellä tunnelma oli täysin toinen. Moni olisi halunnut jäädä Taizéen pidemmäksi aikaa. Tuntui kurjalta jättää kansainvälisyys, yhteys, vaikuttavat rukoushetket ja tietysti veli Bruno. Mutta ehkä jotain Taizéstä voimme ottaa mukaan omaan arkielämäämmekin. Esimerkiksi hiljaisen hetken joka päivä kahden Jumalan kanssa tai avoimen ja suvaitsevan ilmapiirin, joka Taizéssä tuntui koskettavan aivan kaikkia.

Kotimatka oli pitkä. Kaksi yötä kului paluumatkallakin bussissa Pysähdyimme Ranskassa Dijonin kaupunkiin ostoksille ja lisäksi vietimme päivän Hampurissa, kuten menomatkallakin. Itse olin niin väsynyt etten jaksanut enää Hampurissa lähteä ostoksille, vaan nukuin merimieskirkolla. Tukholmaan saavuttuamme jatkoimme päivälaivalla Turkuun. Hengissä selvisimme Suomeen asti, mutta yksi matkalaisistamme joutui lähtemään suoraan satamasta Tyksiin tarkkailtavaksi, sillä pitkään bussissa istuminen oli aiheuttanut laskimoveritulpan.

Itse olin matkasta niin väsynyt, että nukuin maanantaina kahteentoista asti, enkä kuullut ollenkaan herätyskelloa, jonka olin laittanut soimaan aamuyhdeksältä. Tänäänkin nukuin huomattavasti pidempään kuin yleensä. En muista koskaan nukkuneeni niin sikeästi, etten olisi herännyt herätyskelloon, mutta nyt sekin tuli koettua!

HERÄNNEITÄ AJATUKSIA

Matkan jälkeen jäin miettimään mitä kaikkea Taizéssä tulikaan koettua. Jos vielä järjestämme Kaarinan seurakunnasta matkan Taizéen, ei sitä kannata ajoittaa pääsiäiseen, vaan johonkin sellaiseen ajankohtaan, jolloin väkeä ei ole Taizéssä noin paljon. Voisi olla järkevää järjestää matka jonnekin muualle, esimerkiksi uudenvuodentapaamiseen, sillä Taizé-yhteisö järjestää tapaamisia eri puolilla Eurooppaa. Seuraava tapaaminen nuorille aikuisille on jo tämän vuoden toukokuussa Tukholmassa.

Jäin miettimään miksi joku haluaa ryhtyä Taizé-veljeksi. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla veli Brunon tarina, mutta hän ei selvästikään halunnut tarinaansa meille kertoa. Jäin myös miettimään miksi veljeksi voi ryhtyä vain 20-30-vuotiaana. Veli Bruno kyllä vastasi, että yli 30-vuotiailla on usein jo lukkoonlyöty asenne elämää kohtaan ja että mielipiteitä on vaikea muokata myöhemmällä iällä. Mitä vanhempi on, sitä vaikeampi on sopeutua elämään yhteisössä. Se on varmaankin totta, mutta silti jokin asiassa jäi vaivaamaan mieltäni.

Toinen asia mihin kiinnitin huomiota, oli nunnat joita silloin tällöin näki Taizéssä. Nunnat asuivat viereisessä kylässä ja kulkivat aina paksut, paljon peittävät nunnankaavut päällään. Miksi heillä oli peittävä asu, mutta veljet kulkivat aivan tavallisissa vaatteissa? Kun Taizé-veljiä ihailtiin ja lähes palvottiin, olivat nunnat puolestaan hyvin huomaamattomia. He tuntuivat tekevän palvelijan töitä. He rukoilivat veljien puolesta, pesivät veljien vaatteita ja valmistivat heille ruokaa. Mutta kuka rukoilee noiden nunnien puolesta? Kuka heitä palvelee? Miksi heitä ei kohdella samoin kuin veljiä?

Naisena kiinnitin huomiota myös rukoushetkiin. Sinne ei saanut tulla liian paljastavassa asussa. Jos naisilla oli olkapäät paljaana, peitettiin ne liinalla. Miksi miesten paljaita olkapäitä ei peitetty? Rukoushetkien jälkeen oli mahdollista keskustella veljien kanssa. Tosin mahdollisuus sallittiin vain miehille, sillä naiset pääsivät keskustelemaan nunnien kanssa. Näin siksi, etteivät veljet saaneet olla kahden kesken naisten kanssa.

Raamatunluku Suomeksi oli hienoa, mutta lukijoiksi hyväksyttiin vain miehiä. Johtuiko tämä siitä ettei nainen saa julkisesti lukea Raamattua, vai kenties siitä että jo naisen äänen kuuleminen herättäisi seksuaalisia ajatuksia miehissä? En ymmärrä miksi naiset syyllistetään siitä, jos miesten ajatukset harhailevat.

Vaikka Taizé oli monessa mielessä hieno paikka, jossa oikeasti koki Jumalan läsnäolon, ei kaikki siellä ollut kuitenkaan aivan kohdallaan. Selibaattiin liittyvät ongelmat, joita havaitsin, sekä rahakysymys mietityttävät. Mitä sitoutuminen yksinkertaiseen elämään oikeastaan tarkoittaa, sillä monella veljellä näytti olevan upouusi kallis auto käytössään. Lisäksi veljet saavat katsoa televisiota ja heillä on internet käytössään. Entä mihin käytetään rahatulot, jotka yhteisö saa? Kun lähes kaikki toteutetaan vapaaehtoisvoimin, jää rahaa varmasti ylimääräistäkin, vaikka Taizéssä asuminen halpaa onkin.

Harmittaa että tällaiset kysymykset edes nousevat mieleen. En tiedä ovatko ne paholaisen tekosia, vai onko niissä oikeasti jotain perää. Heränneistä kysymyksistä huolimatta Taizé on kuitenkin upea paikka, jota voi lämpimästi suositella kenelle tahansa. Jokaiselle tekee hyvää vetäytyä hetkeksi maailman melskeestä Taizén toisenlaiseen melskeeseen, jonka keskellä kuitenkin hiljennytään ja annetaan aikaa Jumalan läsnäololle.

Taizén suomenkieliset kotisivut löytyvät osoitteesta: www.taize.fr/fi

Terhi-pappi