<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

 

Katselin "työasuani" albaa ja huomasin – taas kerran – läikyttäneeni ehtoollisviiniä sen päälle. Pitäisi varmaankin pistää se pesuun, mutta pyytäiskös samalla, että jättäisivät viinin pesemättä. Siinä se Kristuksen veri muistuttaisi joka kerta, kun albaa päälle pukisin, anteeksiantamisesta ja armosta. Yksi tahra kun voi kertoa enemmän kuin (papin) tuhat sanaa.

 

Kirkon keittiön pöydällä kukoistavat vielä kauniina viisi tummanpunaista ruusua, jotka symboloivat Kristuksen haavoja. Siinä ne ovat, just oikeessa paikassa, arjen keskellä, kaikkien katseltavina. Älkää ruusut koskaan kuihtuko ajatuksistamme!

 

Linnut lauloivat aamulla, toukomettinenkin. Kevät pukkaa väkisin päälle, pitäis lähtee ens viikonloppuna katsomaan, tulisiko jo verkolla kutuahvenia. Tatulle jo saalista lupailin, vaikka ei ole verkkoja vielä vedessä lioteltu. Saapa nähdä, miten kalastajan käy…

 

pohdiskelee

 

eero-äijä