eli mustikanpoiminnan teologiaa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Voikohan kaiken tässä maailmassa hengellistää, mietin, kun lepuuttelin selkääni kannon nokassa.

Jos voi, niin hengellistetään sitten mustikanpoimintakin vaikka tällä tavalla: Kourallinen ihmisiä ns. "tavallisessa" jumalanpalveluksessa on kuin käsin poimitut mustikat. Drop…, drop… pikkuhiljaa muutamat tippuvat paikalle. Isojen tapahtumien (usein karismaattiset???) joukot ovat kuin poimurilla poimittuja; Drrrrooop… drrrroooopp…

Onkohan meissä hengellisissä mustikoissa eroja? Tuskinpa vaan, molemmat maistuvat piirakassa ihan yhtä hyviltä. Tarvitaan vain hyvä Paakari piirakkaa tekemään.

Jätetäänpä nyt kuitenkin tuo hengellistäminen ja annetaan mustikan olla mustikka ja ihmisen ihminen. Tyhjensin keräysmukini isompaan vatiin ja jatkoin keräämistä. Drop…, drop… yksi tai kaksi mustikkaa kerrallaan tippui astiaan. Siinä se muki taas vähitellen täyttyi ja mieli tuli keveäksi kun ajattelin paakarin paistamaa piirakkaa. Toivottavasti muistaa laittaa siihen tarpeeksi sokeria…

Nyt saa monologi mustikoista päättyä… Hei, kohta muuten kypsyvät puolukat!

eero-äijä