Lähimmäinen ( Luuk. 10: 25-37)

Jeesuksen vertaus Laupiaasta samarialaisesta tuo mieleen Porin
diakonialaitoksen logon. Logo muodostuu kuvasta jossa mies taluttaa aasia,
jonka selkään on nostettu pahoin loukkaantunut ihminen. Diakoniatyö perustuu
kristilliseen lähimmäisenrakkauteen. Kertomus Laupiaasta samarialaisesta on
kertomus lähimmäisen rakkaudesta.

Kertomus on Jeesuksen vastaus kirjanoppineen viisastelevaan kysymykseen: "Kuka
on minun lähimmäiseni?"

Kertomuksellaan laupiaasta samarialaisesta Jeesus vastaa itse asiassa hyvin
moneen kysymykseen. Hän kertoo mitä lähimmäisen rakkaus on. Hän kertoo mitä on
olla lähimmäinen toiselle ihmiselle. Hän kertoo mitä on rakkaudettomuus. Hän
näyttää keiden sisimmässä lähimmäisen rakkaus syntyy.

Lähimmäisen rakkaus on sitä, että näkee toisen ihmisen hädän ja avun tarpeen.
Lähimmäisen rakkaus lähtee siitä, että kulkee silmät auki ja mieli avoimena.
Ettei rakenna ympärilleen suojakuorta. Ettei sulje silmiään ikäviltä asioilta,
kärsimykseltä ja tuskalta. Että kulkee niin hitaasti, että kykenee näkemään ja
ymmärtämään sen, mitä näkee. Samarialainen kulki hitaasti, silmät avoimena ja
mieli valppaana. Hän ymmärsi mitä hän näki.

Toiseksi. Lähimmäisen rakkaus on sitä, että pysähtyy auttamaan silloin kun
näkee ja ymmärtää toisen ihmisen olevan hädässä ja avun tarpeessa. Lähimmäisen
rakkaus ei kysy onko auttaminen minun vai jonkun muun velvollisuus. Lähimmäisen
rakkaus ei mieti, mitä muut ajattelevat minusta, jos pysähdyn auttamaan tuota
ihmistä. Lähimmäisen rakkaus ei pohdi likaantuvatko vaatteeni, myöhästynkö
tapaamisesta tai joudunko itse vaaraan, jos pysähdyn auttamaan. Lähimmäisen
rakkaus keskittyy lähimmäisen hätään.

Kolmanneksi. Lähimmäisen rakkaus antaa apua tarvitsevalle ihmiselle juuri sen
avun, jota tämä on vailla. Samarialainen ajatteli sydämellään ja käytti päätään
ja käsiään kuolemaisillaan olevan miehen pelastamiseen. Samarialainen organisoi
pelastamis- ja hoitoprosessin loppuun saakka. Hän huolehti sairaan
kuljetuksesta, majoituksesta ja tämän lääkintäkulujen rahoituksesta. Väkivallan
uhrin ei tarvinnut murehtia mistään. Pahoin loukkaantunut mies sai käyttää
kaikki voimansa traumasta selviytymiseen. Avulle ei asetettu mitään ehtoja
ennen avun antamista eikä sen jälkeenkään. Väkivallan uhri oli toipumisensa
jälkeen yhtä vapaa ja itsenäinen kuin ennen tuota onnettomuutta.

Neljänneksi. Lähimmäinen ei ole vain se, joka on lähimmäisenrakkauden kohteena.
Myös auttaja on lähimmäinen. Kertomuksessa esiintyi samarialaisen lisäksi pari
pappismiestä, paikalliseen eliittiin kuuluvaa, jotka kulkivat tien vieressä
verissään makaavan miehen sivuitse. Heistä ei ollut lähimmäiseksi tuolle
onnettomalle ihmiselle. Nämä eliittiin kuuluvat kulkivat silmät kiinni, kovan
kuoren suojaamina, kiireisinä ja tärkeinä omien asioittensa kanssa. Yhden
onnettoman ihmisarvo ei siinä paljoa painanut. Lähimmäisen rakkaus on sitä että
suostut lähimmäiseksi toiselle ihmiselle vaikka hän olisi vieras, likainen,
pelottava, luotaan työntävä, kaikkien halveksima jne.

Viidenneksi. Lähimmäisen rakkaus syttyy sellaisen ihmisen sisimmässä, joka itse
ymmärtää, mitä on tulla hylätyksi, lyödyksi ja satutetuksi. Aivan
tarkoituksellisesti Jeesus asetti kertomuksessaan hyvän ihmisen rooliin
samarialaisen. Tuossa yhteisössä samarialainen kuului ihmisryhmään, joka omassa
elinympäristössään oli halveksittu ja vihattukin. Mies tiesi, miltä tuntuu, kun
ihmiset kääntävät päänsä pois, kulkevat ohi, kieltäytyvät kohtaamasta ja
sulkevat ulos yhteisöstään. Oman kipunsa läpi käyneenä ja sitä päivittäin
kokevana samarialainen kykeni eläytymään väkivallan uhrin osaan. Jeesuksesta
itsestään sanotaan Raamatussa, että koska hän oli kiusattu, hän kykenee
kiusattuja auttamaan.

Kuudenneksi. Lähimmäisen rakkautta syntyy yllättävissä kohdissa. Lähimmäisen
rakkaus ei ole Jumalan kansan jäsenten, uskovaisten, uskonnon tai kirkon
yksityisomaisuutta. Samarialainen ei tuon ajan ajattelutavan mukaan kuulunut
Jumalan kansan parhaimmiston piiriin. Hän ei kyennyt kilpailemaan raamatun- tai
opintuntemuksellaan hurskaimpien juutalaisten kanssa. Hän tuskin oli
esimerkillinen juutalaisen uskonnon sääntöjen noudattamisessa. Silti hän
lähimmäisen rakkaudessa toimii tavalla, joka kelpaa esimerkiksi pyhimmälle
papistollekin.

Lähimmäisen rakkauden käsky sisältyy Jeesuksen opettamaan rakkauden
kaksoiskäskyyn.

Lähimmäinen on hieno sana. Lähimmäisenä oleminen on lähelle tulemista. Se on
kykyä olla toisen ihmisen lähellä. Lähelle tuleminen tekee mahdolliseksi nähdä,
kuulla ja ymmärtää toisen ihmisen tilanne hänen kannaltaan. Kun suostumme
toisen ihmisen lähelle osaamme eläytyä hänen hätäänsä ja ymmärrämme, mitä apua
hän toivoo.

Lähimmäisen rakastaminen ei tarkoita, että meidän tulisi vihata itseämme tai
kieltää kaikki omat tarpeemme. Jos vihaamme itseämme tai työnnämme mielestämme
omat toiveemme ja unelmamme, emme ehkä kykene ymmärtämään myöskään toisen
ihmisen elämän janoa, hänen tuskaansa, ristiriitojaan ja kipujaan. Jeesus ei
sano: rakasta lähimmäistäsi ja unohda itsesi, vaan rakasta lähimmäistäsi niin
kuin rakastat itseäsi. Ole lähellä itseäsi ja ole lähellä toista ihmistä, joka
tarvitsee apuasi.

Kenties vaikuttavin raamatun kohta, joka kehottaa diakoniatyöhön ja käytännön
lähimmäisen rakkauteen on Matteuksen evankeliumin luvussa 25 oleva Jeesuksen
vertaus viimeisestä tuomiosta.

Vertauksessa Jeesus kuvaa tilanteen aikojen lopussa, jolloin kaikki ihmiset
ovat kuninkaan edessä tuomittavina tekojensa mukaan. Vertauksen varsinainen
tarkoitus ei ole tuomiolla pelotteleminen vaan lähimmäisen rakkauteen
innostaminen seurakunnassa, jossa ihmiset käyttivät enimmän aikansa ja
energiansa Kristuksen palvomiseen.

Vertauksessa kuvataan miten hyvää tehneet pääsevät kuninkaan valtakuntaan
ikuiseen iloon ja miten pahaa tehneet kuningas lähettää luotaan pois, ikuiseen
rangaistukseen. Kuva on hyvin selkeä ja hyvin mustavalkoinen kuten hyvän
opetuksellisen vertauksen tuleekin olla.

Viimeisellä tuomiolla ihmiset arvioidaan hyviksi tai pahoiksi sen mukaan miten
he ovat osoittaneet rakkautta lähimmäisilleen. Kertomuksella on kirkas
ajatuksellinen yhteys kertomukseen laupiaasta samarialaisesta ja rakkauden
kaksoiskäskyyn.

Jeesus nostaa lähimmäisiksi, lähimmäisen rakkauden kohteiksi, ne ihmiset, jotka
ovat kaikkein onnettomimpia ja kaikkein heikoimmassa asemassa. Ne, jotka ovat
ihmisten halveksimia ja syrjään sysättyjä, unohdettuja, ulkopuolelle
työnnettyjä. Ne ihmiset, jotka jäävät vaille apua silloinkin kun kaikkia muita
on autettu. Jeesus luettelee:

Nälkään ja janoon nääntyvät ihmiset.
Asunnottomat ja kodittomat ihmiset.
Vaatteita vailla olevat ihmiset, alastomat.
Yksinäiset, sairasvuoteeseen sidotut ihmiset.
Rikolliset, vankilaan heitetyt ihmiset.

Vertauksen mukaan ihmisten iankaikkinen kohtalo ratkeaa sen perusteella ovatko
he osoittaneet rakkautta näille ihmisille vai eivät.

Jeesuksen vertaus viimeisestä tuomiosta on puhutellut ihmisiä lähes parin
tuhannen vuoden ajan. Vertauksessa mainitut kärsivät ja heikot ihmiset ovat
olleet keskellämme koko ajan. Olivat Jeesuksen aikana ja ovat tänä päivänä.

Vertauksen voima on siinä, että se nostaa esiin todelliset ihmiskohtalot meidän
keskellämme. Se kuvaa karua arjen todellisuutta suorin sanoin ja kysyy, miten
minä kohtaan tämän maailman ja nämä ihmisryhmät.

Vertaus on osoitettu uskovalle seurakunnalle. Ihmisille, jotka ihailevat ja
palvovat Jeesusta. Ihmisille, jotka ovat innoissaan siitä, että he tuntevat
haluavansa rakastaa Jeesusta.

Opetuksellaan Jeesus näyttää ohjaavan ihmisiltä tulevan rakkauden ja palvonnan
pois itsestään. Oppitunti on tavattoman kovakourainen. Jeesus ei suostu
kokoamaan ihmisiä ympärilleen, hän ei suostu heidän ihailunsa kohteeksi.
Viimeisellä tuomiolla ei kysytä, oletko rakastanut Jeesusta vaan oletko
rakastanut lähimmäistäsi, hän opettaa. Jeesuksen rakastaminen toteutuu silloin,
kun te rakastatte lähimmäistänne. Hädänalaisissa, avuttomissa veljissänne ja
sisarissanne te kohtaatte minut, opettaa Jeesus. Jättäkää minut ja menkää
heidän luokseen, jos tahdotte rakastaa minua.

Asetelma on täsmälleen sama kuin Vanhassa testamentissa. Profeetta julistaa
Jumalan sanovan: Viekää pois virsienne pauhina, en minä tarvitse teidän
uskonnollisia uhrejanne. Minä haluan että te ryhdytty työhön
oikeudenmukaisuuden ja rauhan tuomiseksi erityisesti niille ihmisille jotka
ovat kaikkein köyhimpiä. Älkää huolehtiko minusta, Herrastanne ja Jumalastanne,
huolehtikaa köyhistä.

Seurakunnissa erityisesti diakoniaväki on usein löytänyt innoituksensa ja
työnäkynsä tästä viimeisen tuomion vertauksesta. Lähimmäisen hädän kohtaamiseen
on sisältynyt lupaus siitä, että tämä palvelutehtävä on samalla tie Jeesuksen
luokse.

Hyvien ihmisten hyvät teot olivat pyyteettömiä tekoja. Eivät he ajatelleet
palvelevansa Jeesusta. Eivät he ajatelleet saavansa palkintoa hyvien tekojensa
takia.

Aito lähimmäisen rakkaus palvelee lähimmäisen hyvää. Sillä ei ole mitään muita
päämääriä kuin kärsivän lähimmäisen hädän lievittäminen ja avun antaminen juuri
siihen mihin hän apua tarvitsee.

"Jumalaa ei kukaan ole koskaan nähnyt", sanoo apostoli Johannes. "Mutta jos me
rakastamme toisiamme, Jumala pysyy meissä ja hänen rakkautensa on saavuttanut
meissä päämääränsä."


Ilkka Kantola, piispa