Hän tulee kirkkoon, pysähtyy ovelle, antaa katseensa kiertää kirkossa. Hän kävelee hitaasti käytävää pitkin ja huomaa tyhjän paikan. Siihen hän istuutuu, painaa päänsä vieressä olevan, tuntemattoman ihmisen olkapäätä vasten ja kuiskaa: ”Minulla on ikävä.”

      Heitä on paljon tänä aikana, heitä joilla on ikävä. Ikävä läheistä ihmistä, tuttuja paikkoja, turvallisia olosuhteita. He tarvitsevat jonkun, jolle kertoa ikävästä, ja paikan, jossa kokea turvallisuutta.

      Nyt hänenkin oli tultava kirkkoon. Oli istuttava paikkaan, jossa hän nähtävästi oli tottunut lapsena yhdessä äitinsä kanssa istumaan. Nyt äiti oli poissa, ja hänellä oli ikävä. Isä oli ollut poissa jo vuosikaudet, eikä enää ollut ketään. Oli painauduttava tuntemattoman ihmisen olkapäätä vasten. Ikävä pani tulemaan, painautumaan toisen ihmisen lähelle ja kuiskaamaan ulos kaipuunsa.

      Me saamme ikävöidä. Meidän sydämessämme asuu kaipaus ja ikävä Jumalan puoleen - silloinkin, kun emme osaa antaa sille nimeä. Tähän ikävään kätkeytyy aina toivo. Toivo jonkun täyttymisestä, jota emme nyt näe, emmekä vielä elä todeksi, mutta joka on kerran todellisuutta. Siksi me ikävöimme ja odotamme.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

      Tuo teksti on suora lainaus hartauskirjasta nimeltään Joka päivä edessäsi. Hartauskirjan on toimittanut Leena Haavisto. Lainaamani teksti on Eeva Eerolan käsialaa. Päällimmäisinä ajatuksinani tekstistä nousi mieleeni kirkko, ikävä, turva, toivo, yksinäisyys. Kaarinan seurakunnassa tämä syksy 2007 alkaa sunnuntaina 16.9 työkauden avajaisilla.

      Onnistuakseen seurakunnan toiminta tarvitsee vapaaehtoisten työpanosta. Olen kokoontunut seurakuntalaisten, jotka ovat halukkaita sunnuntaisin kahvittamaan kirkkokansaa miettimään tulevia työvuorojaan. Kirkkokahvit ovat varmasti tärkeä osa jumalanpalveluselämää juuri sen vuoksi, että yksinäiset ihmiset saisivat mahdollisuuden kohdata. Kenties siinä sivussa kuluu kahvia ja pipareita. Yksinäisyys ei katso ikää, sen vuoksi kirkonovet ovat auki jumalanpalveluksiin jokaiselle. Sen vuoksi vapaaehtoiset joiden kanssa saan tehdä suunnitelmia kirkkokahvien onnistumiseksi myös tänä syksynä, ovat varmasti ilomielin antamassa omastaan, myös Sinulle, joka luet tätä tekstiä, juuri nyt. Kaarinan seurakunnan puolesta toivotan sinut tervetulleeksi kirkolle!

      ”Rakas Taivaallinen Jumala. Kiitos, kun olet antanut meille vapaaehtoisia, jotka tahtovat palvella seurakuntaamme voimiensa mukaan. Anna meille riittävästi viisautta ja voimaa suoriutua palvelutehtävistämme”

      Diakoniatyöntekijä Erja Hautajoki