Eilen illalla (25.11) Kaarinamessun jälkeen tunsin oloni tyhjemmäksi kuin pitkään aikaan. Mistähän se olo johtui ja millä tuon tyhjyyden täyttäisin?

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

No niin, kyllä mä tiedän mistä se tyhjyys johtui: Omaa tekojen täyttämää kuppia siinä tyhjentelin. Miten ilta meni? Mitä ihmiset ajattelivat? Miten he illan kokivat? Saivatko he mitään? Löysikö edes joku riparilaista ja heidän vanhemmistaan jotakin kotiin vietäväksi. Entä omaishoitajat?  

 

Kristuksestakin kirjoitettiin, että hän luopui omastaan (Filippiläiskirje 2:7) (tyhjensi itsensä vuoden 1938 käännöksen mukaan).

Paradoksi on siinä, että hänen tyhjyytensä on samalla täyteyttä (Joh. 1:16), täysi astiallinen armoa armon päälle, kaikille jaettavaksi.

 

Hivuttaudun hiljaa rukoillen Kristuksen seuraan ja tyhjiin kipattu astia alkaa täyttyä ja taitaa kohta vuotaa yli.

 

Eero-pappi