Olen uupunut mies ja kiitän Herraa siitä. En ole ”väsynyt työstä tai unettomasta yöstä”, niin kuin eräässä siunauslaulussa lauletaan. Olen sen sijaan tällä hetkellä infouupunut. En jaksa nyt seurata juttuja Jokelan koulutragediasta tai Tehyläisten työtaistelusta. En jaksa nyt ottaa vastaan joka puolelta tulevaa infoa maailman hädästä ja ihmiselämän moninaisesta kurjuudesta. Siksi vissiin sain nyt – ainakin hetkeksi – infouupumisen lahjan. Saan näin tilaisuuden, itseäni syyttämättä ja tuomitsematta, olla hetken, ehkäpä itseäni suojellakseni, ajattelematta keitään muita tai mitään muuta.

Hyräilen mielessäni virren 318 sanoin: ”Kun uuvun, haavoitun, huomassas Herra sun, suuren ja siunatun, levätä saan.” <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

En huomaa tarvitsevani lepoa ilman uupumista. Siksi tämäkin uupuminen on minulle annettu lahja (niin kuin kaikki elämäni uupumiset tuntuvat jälkikäteen katsottuna olevan), joka valmistaa tietä levolle.

Sen tähden ymmärrän myös kiittää Jumalaa uupumisen siunauksesta.

Eero-pappi