En taida olla jouluihmisiä. Tämän olen tullut viime vuosina huomaamaan. Tämän tosiasian ”löytäminen” tapahtui tavalla, jota ei oikeastaan saisi koskaan eikä missään yhteydessä käyttää, nimittäin vertaamalla itseään toisiin ihmisiin. Kaikki ne upeat kertomukset jouluun liittyvistä perinteistä, joita olen tänäkin joulun odotuksen aikana eri yhteyksissä kuullut, ovat kyllä tavalla tai toisella mukana minunkin elämässäni, mutta usein näkemäni innokkuus on itseltäni puuttunut.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Olenko siis ”jouluköyhä” ihminen? En itse ainakaan halua uskoa sitä. Joulu on yksi rakkaimmista ja tärkeimmistä juhlista, mutta ne perinteet…, niistä kun voi tulla aikamoinen kahle, sillä niihin liimautuu, aivan kuin huomaamatta, sana ”täytyy”.

Sen enempää nyt asiaa vatvomatta, tuntuu nyt jotenkin siltä, että tietty kahleiden irtoamisesta aiheutuva kolina on jo jonkin aikaa kuulunut ympärilläni. Onkohan se joulurauha tätäkin?!

Näissä ajatuksissa, hyvä lukijani, tukijani, mukanakulkijani, toivon ja toivotan sinulle Taivaan Isämme siunaamaa Vapahtajamme armontäyteistä ja rauhallista syntymäjuhlaa.

Eero-pappi ja -äijä