Hiljattain on käyty julkista keskustelua kerjäämisestä julkisilla paikoilla pääkaupunkiseudulla. Tästä taidettiin jopa tehdä gallup, jossa tietty prosenttiosuus ihmisistä olisi halunnut kieltää julkikerjäämisen kaupungin kaduilla.
 
Itse olen Helsingissä käydessäni nähnyt näitä polvikerjääjiä (polvillaan olevia). Samoin Turussa aina silloin tällöin törmään vanhempaan mieheen, joka pyytää euroa. Aina, kun olen vain kävellyt ohi, omatunto on kolkuttanut viimeistään kolmenkymmenen metrin päässä.
 
Kuitenkin julkisessa keskustelussa on otettu esille, että kerjääminen on järjestäytyneelle rikollisuudelle kultakaivos. Toisaalta myös, kun annamme kerjäävälle rahaa, sidomme hänet siihen paikkaan, koska siinä kerran käytännössä katsoen ilmaiseksi saa rahaa. Tämä ei siis kannusta yrittämään parempaan elämään.
 
Voisiko kirkko käyttää avaimen valtaansa ja antaa minulle synninpäästön ja riittävästi aneita, ettei omatunto soimaisi seuraavillakaan kerroilla?
 
Teologi toivossa
 
Ps. Käytin tietoisesti katolista käsitystä absolutiosta kirjallisena tehokeinona, vaikkei sillä ole luterilaisessa näkemyksessä sijaa.