Vaikkapa viikon Norjan vaellus on kokeneelle partiolaiselle helposti suunniteltavissa; pohditaan reittiä, tarvittavia taukoja, parhaita yöpymispaikkoja, ravitsevia eväitä. Välillä tuntuu, että myös omaa elämää on yhtä helppoa suunnitella eteenpäin; haluttu koulutus, oma koti ensi vuonna, perheen perustaminen parin vuoden kuluttua, lomamatkoja kun huvittaa.

Tähän turvallisuuden tunteeseen vaipuu yllättävän moni. Useimpien meistä on lähes mahdotonta ajatella, että suunnitelmat saattavat muuttua. Olen myös itse tuudittautunut loistavien exceltaulukoiden, haaveiden, opintosuunnitelmien ja kalenterimerkintöjen erheettömyyteen.

Mitä tehdä, kun hienoksi hiottu suunnitelma ei toteudukaan, kun lumipyry peittää vaellusreitin muutamaksi päiväksi tai kun elämä ei sujukaan aivan niin mutkattomasti, kuin oli tarkoitus? Onko sillä hetkellä rohkea se, joka sopeutuu tilanteeseen vai se, joka hakee aktiivisesti muutosta? Keneen voin turvata, miten jaksan eteenpäin? Luotanko omaan itseeni ja läheisteni tukeen vai uskallanko turvata Jumalaan?

Laura Kajala, teologian yo ja partiolainen
saarnaa 10.2. klo 17 Kaarinamessussa, jonka aiheena on Vaellus. Messu toteutetaan yhdessä Kaarinan alueen partiolaisten kanssa