Miksihän sanotaan, että meillä jokaisella kristityillä on omassa seurakunnassamme oma hengellinen kotimme? Voiko Jumalan valtakunnassa olla eri koteja ihmisille? Eikö tämä ole ihmismäinen käsitys kristittyjen välisestä yhteydestä? Jotenkin niin, että yhdessä kylässä toki olemme ja asumme, mutta (oma)kotitalomme tiukasti lukittuina. Kaffella ei naapurissa käydä eikä kaffelle kutsuta.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Eikö olisi parempi puhua edes yhden kodin eri huoneista? Huoneetkin olemme joutuneet itsellemme rakentamaan siksi, että emme halua kaikki yhteen ja samaan tupaan samanaikaisesti tulla.

Jos näin on, että saman katon alla asumme, niin olisikohan jo aika jättää edes huoneittemme ovet auki niin, että voisimme halutessamme vapaasti tulla Jumalan suuren pirttipöydän äärelle, yhteiseen tupaan, jo tässä ajassa,

mietiskelee Eero-pappi