"Aamun koittaessa Jeesus seisoi rannalla, mutta opetuslapset eivät tunteneet häntä." (Joh 21:4)

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Opetuslasten vene lipui kohti rantaa. Seitsemän miehen voimin oli oltu kalassa. Mutta oli epäonnistuttu. Yhtään kalaa ei saaliiksi saatu. Yksi tappio oli jo koettu äskettäin, kun Jeesus oli ristiinnaulittu ja hauta oli tyhjä. Surua oli paettu arjen askareisiin lähtemällä kalaan. Ja nyt jo toinen tappio - tyhjät verkot.

Nälkä kurni vatsassa. Hiljaisten ja väsyneiden miesten kotiintulolla on silminnäkijä. Rannalla seisova tuntematon mies neuvoo: "Heittäkää verkko veneen oikealle puolelle." Näin kaloja saatiin 153 kappaletta - koko maailman kalalajien määrä. Silloin se opetuslapsi, joka oli Jeesukselle rakkain, tunnistaa Herran.

Mistä me sitten tunnistamme Jeesuksen? Tuleeko hän meitäkin vastaan, kun omat voimamme ja keinomme ovat vähissä ja toivottomuus valtaa mielet?

Jeesuksen rakkaus meitä kohtaan auttaa tunnistamaan. Voima tulee meille ylhäältä. Mutta myös rannalta ja rinnalta. Samalta tasolta ja ihan vierestä. "Se on Herra!" Jeesus on mukana arjessamme. Hän näkee epäonnistumisemme, mutta ei etsi syyllisiä. Jeesus neuvoo, missä päin työtä on tehtävä ja miten onnistumme.

Tästäkö miehestä meidän on todistettava koko maailmalle? Tästä. Ylösnousseesta.

Eliisa Lehti, teol.yo

saarnaa Ylösnousseen todistajista 30.3. klo 10 Kaarinan kirkossa