|
”Unohtaako äiti rintalapsensa, unohtaisiko hoivata kohtunsa hedelmää?” Jes 49:15 ">Istuin perheeni kanssa vanhempieni ruokapöydässä. Juttelimme
niitä näitä. Katseeni kohdistui kauniiseen kukka-asetelmaan ja korttiin
kukka-asetelman vieressä. Silloin tajusin. Niin kuin monesti aiemminkin, olin
jälleen unohtanut äitini merkkipäivän. Jostain kumman syystä olimme kuitenkin
ajoittaneet vierailumme merkkipäivän tienoille – kukat olivat vielä mitä
parhaimmassa loistossa. Häveten jouduin äidille unohdukseni tunnustamaan. Isäni
totesi, että hän alkoi muistaa oman äitinsä syntymäpäivät vasta tämän – mummani
– kuoleman jälkeen. Eipä paljon helpottanut. Nyt yritän tehdä parannusta. Aion
muistaa äitiäni ensi sunnuntaina – äitienpäivänä. ”Vaikka hän
unohtaisikin, minä en sinua unohda.” Jes 49:15 Profeetta Jesaja on ottanut Jumalan ja ihmisten välisen suhteen kuvaukseksi äidin ja lapsen välisen suhteen, joka on yleensä yksi hellimmistä ja vahvimmista ihmisten välisistä suhteista. Tuo jälkimmäinen Jesajan kirjan lause kertoo, että Jumalan ja ihmisen suhde on vielä hellempi ja vielä vahvempi – Jumalan taholta. Me Jumalan ja omien äitiemme lapset saatamme unohtaa Taivaallisen Isämme ja äitimme maan päällä, mutta Isä ei unohda unohdettua eikä unohtajaa.
|
Kommentit