Olin Helsingissä viestinnästä vastaavan papin kanssa KerroKirkosta-seminaarissa, jonka järjestivät Kotimaa-yhtiöt ja Kirkkopalvelut. Luvassa oli välineitä viestintämaailman nopean murroksen hallintaan ja ohjaamiseen.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Tätä kaikkea on nyt mielessäni:

Nettinatiivit ovat suunnilleen alle 30-vuotiaita, jotka ovat netissä kotonaan, jotka ovat tavallaan syntyneet nettiin. Me muut emme koskaan yllä heidän tasolleen.

 

Ubiikki on alkuaan johtaja Teppo Turkin mukaan teologinen termi, joka tarkoittaa Kristuksen kokoaikaista läsnäoloa, aina ja kaikkialla. Nyt termi on otettu uusiokäyttöön, ja sillä kuvataan mahdollisuutta olla erilaisten välineitten kautta yhteydessä toisiin ihmisiin kokoaikaisesti, aina ja kaikkialla. Elämme ubiikin aattoa. Tällä hetkellä ihmisten ajasta – ainakin jossain päin maailmaa – menee verkossa noin 20 – 30 %. Netissä käytetty aika on lisääntymässä eikä vähenemässä. Netti ei ole häviämässä oleva ilmiö, siitä ei pääse eroon laittamalla pään pensaaseen tai olemalla välittämättä. Siitä, milloin aatto muuttuu varsinaiseksi juhlaksi, ei esitetty laskelmia eikä ennusteita. Oletan kuitenkin niin tapahtuvan ennemmin eikä myöhemmin.

 

Erään ajatuksen mukaan kirkko voi olla ihmisessä itsessään. Siis enää ei tarvitse mennä edes metsään kokeakseen pyhyyttä ja Jumalan läsnäoloa. Voi klikata netistä auki monen eri kirkkokunnan tai uskonnollisen yhteisön nettipalveluksen, ja siinä – kirkko on sinussa!

 

Meille osallistujille lanseerattiin kuitenkin myös termi luomukohtaaminen. Se on sitä, että tapaamme ihan livenä, ilmisillään niin kuin Kuhmon kirkkopäivien aikaan sanoi paikallinen asukas, lieneekö ollut jonkun sortin natiivi.

 

Jos tämän kirjoituksen lukija on aistivinaan tässä jotain sarkasmia, hän saattaa olla oikeassa. Olen nimittäin vähän hämilläni, yritän sulatella ubiikisti kaikkea luomua ja natiivia. Siitä olen kuitenkin jo aivan varma, että tarttis tehdä jotain.

Pirjo