”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman.” Jes. 52: 7

Otsikkona on käytetty ensi sunnuntain – Apostolien päivän – antifonia. Antifoni on päivän aiheeseen liittyvä lyhyt raamatunkohta, joka luetaan tai lauletaan psalmitekstin ympärillä. Psalmi ikään kuin kehystetään antifonilla.

Kaarinan kirkossa käytetään antifonia tai psalmia harvoin. Halusin kuitenkin ottaa tuon Jesajan kirjan tekstin otsikoksi, koska ajatukseni ovat tällä hetkellä ”vuorilla” ja ”askeleissa”. Vuorilla ja askeleissa siinä mielessä, että olen lähdössä diakonialeirille Pohjois-Suomeen, Vuontispirtille. Luvassa on vaelluksia Pallaksella ja Vuontiskerolla. Vuoriahan nämä eivät ole, mutta tasaisen maan tallaajalle riittää varmasti ihmeteltävää ja askellettavaa. Toivon, että vaelluksemme jälkeenkin voimme puhua ”ihanista askeleista”. 

Kreikkalaisen tarun mukaan Feidippes-niminen sotilas juoksi Marathonin kylästä Ateenaan ilmoittamaan persialaisten lyömisestä Marathonin taistelussa. Matka oli noin 40 kilometriä. Sotilas kuoli Ateenaan päästyään, mutta maraton-juoksun taru jäi elämään. ”Kuinka ihanat ovat ilosanoman tuojan askelet.” Näin ajatteli varmaan moni ateenalainen tuolloin.

Ja näin saamme myös me ajatella. Sillä myös meidän puolestamme on saavutettu voitto. Voiton viestiä on viety ympäri maailmaa. Jeesus on voittanut pahan vallan ja antanut meille mahdollisuuden iankaikkiseen elämään kirkkaudessa ja rauhassa. Tätä sanomaa saamme viedä eteenpäin – omalla esimerkillämme, teoillamme, sanoillamme, koko elämällämme. Kristus itse kutsuu meitä osallistumaan työhönsä. Tällöin meidän askelemme ovat ”ihania” ja kuulostavat ”ihanilta”, niiden silmissä ja korvissa, jotka keskellä elämänsä rauhattomuutta ja tarkoituksettomuutta kaipaavat ja odottavat elämäänsä rauhaa ja toivoa – ilosanomaa.

Tatu Kuoppala, kappalainen saarnaa Lapin leirin jälkeen Kaarinan kirkossa 22.6. klo 10.00