Vielä terveisiä KerroKirkosta-seminaarista.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Muutu tai kuole, annettiin ohjeeksi kansalliselle instituutiolle muuttuvassa toimintaympäristössä. Asiasta todisti johtaja Olli-Pekka Heinonen Yleisradiosta. Tämä aika pakenee instituutioita. Ihmiset haluavat itse rakentaa ja muodostaa yhteisönsä ja määritellä raamit ja pelisäännöt. Jos muoto ei puhuttele, sisällöstäkään ei kiinnostuta. Nautinto on tärkeää, ja kaikesta voidaan tehdä kilpailu. Tämän kaiken keskellä jonkun pitäisi uskaltaa esittää visioita siitä, millainen tämän maailman tulee olla. Kansallisten instituutioiden tehtävänä on luoda myös uutta.

Kirkon, jos minkä, tulisi uskaltaa esittää visioita siitä, millainen tämän maailman tulee olla. Tuli mieleeni myös muoto; kuole ja muutu! Vähän kuin vertaus vehnänjyvästä…

Niin ja sitten se virsi. Jukka Perko, jazz-muusikko ja säveltäjä, luennoi luovuudesta voimavarana. Hän määritteli luovuuden olevan mm. traditioon liittymistä ja sen tulkitsemista omalla tavalla. Luovuus on pakotonta ja luonnollista olemista. Itse omaksutun asian ydin jätetään koskemattomaksi, mutta sen ympärillä toteutetaan vapaasti omia ideoita.  Turvavyöhyke työyhteisössä rohkaisee ja antaa tilaa luovuudelle. Bändissä esim. toiset soittajat voivat liittyä soolon esittäjän ”virheeseen” ja omalla soitollaan tavallaan häivyttää koko virheen. Jos turvavyöhykettä ei ole, muut soittajat jatkavat itsepäisesti nuottien mukaan ja yhden tekemä virhe korostuu. Olisi hienoa, että meidän seurakunnassamme olisi turvavyöhykkeitä, että uskaltaisimme yhä enemmän tehdä asioita yhdessä ja liittyä myönteisillä tavoilla toistemme työhön.

Jukka Perko, Severi Pyysalo ja Teemu Viinikainen esittivät päivän päätteeksi saksofoneilla, vibrafonilla, melodicalla ja kitaralla versioita virsistä ja hengellisistä lauluista. Ydin oli koskematta, ideat ympärillä puhuttelivat – ja puhuttelevat.

Pirjo