"Mitä te tästä sanotte? Eräällä miehellä oli kaksi poikaa. Hän meni toisen luo ja sanoi: 'Poikani, mene tänään viinitarhaan työhön.'  'En minä halua', poika vastasi. Sitten hän kuitenkin tuli toisiin ajatuksiin ja meni. Isä meni toisen pojan luo ja sanoi tälle saman. Poika vastasi: 'Menen kyllä, isä', mutta ei mennytkään. Kumpi näistä kahdesta teki, mitä hänen isänsä tahtoi?" Matt.21: 28-30

Monesti joudumme ratkaisemaan, mitkä tarjolla olevista tehtävistä teemme ja mitä jätämme tekemättä, kun kaikkea ei jaksa eikä ehdi. Mikä on tärkeää, mikä on Jumalan tahto?

Selkeät ohjeet ja nopeat ratkaisut houkuttavat. Ei tarvitse vaivautua pohdiskelemaan eikä jäädä epämukavaan epävarmuuteen. Tämä on varmaan Jumalan tahto, ja minun. Teen siis näin.

Aikaa myöten yleensä tulee esiin myös muita näkökulmia ja muita mahdollisia tärkeysjärjestyksiä. Mielemme muuttuu, ja siihenhän Jeesus meitä kutsuukin, jatkuvaan parannukseen eli mielenmuutokseen.

Asioiden jättäminen auki ja niiden pohtiminen rauhassa vaatii kärsivällisyyttä. Uskon että se pitemmän päälle kannattaa, sillä mikään ei ole vain sitä, miltä se ensin vaikuttaa.

Merja Auer, kappalainen

toimittaa messun Kuusiston kirkossa 3.8. klo 12