">">">">">">">

Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä puhutaan hyvistä ja pahoista hedelmistä, hyvistä ja pahoista sanoista ja teoista. Pahan puhuminen tai pahojen asioiden tekeminen johtuu kristillisessä mielessä ihmisessä olevasta syvästä itsekkyydestä, joka pyrkii hallitsemaan kaikkea ympärillä olevaa. Ihminen haluaa itse toimia, itse päättää, itse vaikuttaa. Niin kuin itselle on parasta. Lähimmäisen rakkaus tai oikeastaan rakkaus ylipäänsä on lähtöisin Jumalasta.

 

On kuitenkin kovin vaikeaa tai ehkä jopa väkivaltaista alkaa 2000-luvun Suomessa selittää vaikka nuorten ihmisten pahoinvointia heidän itsekkyydestä käsin. Kyllä paha olo johtuu monesta muustakin asiasta kuin heidän itsekkäistä pyrkimyksistä. 

Lähimmäisen rakastamista ja hyvän puun hedelmää on nähdä asioiden taakse. Ennen kaikkea meidän kaikkien tulee katsoa myös itseemme. Meidän tehtävämme on toimia toinen toistemme hyväksi. Jumala on luonut meidät toisiamme varten. Hyvä ja kaunis elämänohje on mielestäni Kultainen sääntö: ”Kaikki minkä tahdotte ihmisten teille tekevän, tehkää tekin heille.” (Matt. 7:12)

Tekeminen koskee myös puhumista. On tärkeää puuttua ja oikeastaan meidät on velvoitettukin puuttumaan yhteiskunnan epäkohtiin ja epäoikeudenmukaisuuksiin. Kuitenkin yksi asia meiltä usein kärsimättömyyden lisääntyessä unohtuu: kaikkea ei tarvitse sanoa, vaikeneminenkin voi olla kultaa.

 

Milla Mäkitalo, Paattisten pappi
toimittaa konfirmaatiomessun Kaarinan kirkossa 10.8. klo 10