Tänään olen iloinen enkeleistä ja työntekijöistä.

Kaarinan kirkolla oli tänään erityisen kivan ja mukavan näköistä. Ulkoeteisessä seistä jökötti lähes kokoiseni tuhti enkeli. Aulassa oli kaikenlaisia ja erikokoisia enkeleitä. Ne olivat aivan ihastuttavia ja kauniita. Enkelit liittyvät kirkossa vietettyihin kouluun lähteville lapsille ja heidän perheilleen tarkoitettuihin siunauskirkkoihin. Enkelit saivat minut ehdottomasti hyvälle mielelle.

Hyvää mieltä lisäsivät kirkolla tapaamani ( ja melkein tapaamani ) nuoret nykyiset ja toivottavasti tulevat kirkon työntekijät. Yksi pian papiksi vihittävä teologian maisteri oli antamassa lähetyspiirissä pappistutkintoon liittyvää saarnanäytettä, hyvin meni. Yksi samaan vihkimykseen tähtäävä seurakuntamme tuleva pappi moikkasi näyttöpäätteen ääreltä, ja myöhemmin vaihdoimme pari sanaa tulevista päivänavauksista. Teologisen tiedekunnan pääsykokeisiin valmistautuva kyseli, mikä on Septuaginta. Tarkistimme varmuuden vuoksi asian kirjahyllystä löytyneestä kirjasta, Septuaginta on Vanhan testamentin kreikankielinen käännös. Yhtä seurakunnassamme parhaillaan olevaa teologiharjoittelijaa olivat jotkut päiväkotilapset luulleet Jeesukseksi. Tämä tummahiuksinen nuori mies oli mukana siunauskirkossa ja hän oli pukeutunut valkoiseen albaan; selvä Jeesushan se siinä. Toista teologiharjoittelijaa en löytänyt. Minun mielestäni meidän piti tavata. Luulin kohtaamispaikaksi kirkkoa, mutta ei sitä kyllä lukenut sen enempää kalenterissani kuin varausohjelmassakaan. En tavoittanut häntä edes puhelimella. Jokin väärinkäsitys asiassa selvästi oli. Toivottavasti vielä löydämme toisemme.

Tiedätkö, miksi enkelit osaavat lentää? Ne ottavat itsensä niin kevyesti.

Pirjo