On ollut mukavaa olla lomalla. Olen ollut yhtämittaa mökillä ja poissa kotoa kolme viikkoa. Se on tehnyt hyvää. Päivät ovat täyttyneet luonnonläheisestä puuhailusta ja rakkaitten lasten ja aikuisten seurasta. Mikähän olisi parasta: nuorimman lapsenlapsen mummille antama halaus mökkisaunan portailla, vähän vanhemmille heinänkorteen kerätyt metsämansikat, tai yö heidän kanssaan teltassa mökin pihalla ja yön lukemattomat äänet, vai mielenkiintoinen, mukaansa tempaava lukuelämys, aamulenkit ja -uinnit miehen kanssa, jumalanpalvelus ikiaikaisessa kivikirkossa, kesäinen uimaranta nuoruuden maisemissa, mattopyyykki upeassa järvimaisemassa kesätuulessa? Kaikki ne taas muistojen ketjussa elämän onnea rakentamassa. Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta hyvyydestään! ( Olen jo lähes unohtanut, että puolet lomasta olin kovassa flunssassa, ja että minua lukuunottamatta kaikki muut sairastivat kipakan vatsaflunssan...) Mutta - on siis ollut mukavaa olla lomalla.

Nyt olen töissä 1,5 viikkoa, josta viikon rippileirillä. Kaupungissa työssä olleilla on ollut tiukkaa, kun on ollut sairaslomia. Sijaisia on vaikea saada. Harmittaa koville joutuneiden puolesta. Toivottavasti pikku hiljaa helpottaa. Tosin osa joukosta on lomilla pitkälle syyskuuhun. Kaarinan seurakunnan kesään ei juuri muuta mahdu kuin rippikoululeirit, jumalanpalvelukset, kirkolliset ilmoitukset ja lomat. Onhan sitä tuossakin.

Pirjo