Näin sanoo Herra: - Pysähtykää ja katsokaa, minne olette menossa, ottakaa oppia menneistä ajoista! Valitkaa oikea tie ja kulkekaa sitä,  niin löydätte rauhan. Näin sanoin, mutta te vastasitte: »Emme kulje!» Jer. 6: 16-17

 

Jeremiaan kirjan sanat voisivat olla osa murrosikäisen nuoren kotona käytävää keskustelua. Äidit ja isät haluavat suojella lapsiaan ja antaa hyviä neuvoja, jotta lapsi välttyisi vastoinkäymisiltä, vääriltä valinnoilta, elämässä kompuroinnilta. Mutta lapset haluavat valita omat reittinsä, etsiä ja kompuroida, löytää itse oman tiensä. Vanhempien valitsemaa tietä emme kulje!

Vastaavaa  keskustelua ei kuitenkaan tarvitse etsiä vain murrosikäisten kotoa. Riittää kun kurkistaa omaan sisimpäänsä. Jeremiaan kirjan kohta puhuu erityisesti ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Jumalaa meidän tulisi kuunnella ja hänen valitsemiaan polkuja kulkea. Mutta jokaisen ihmisen sisimmästä löytyy murrosikäinen joka huutaa: Emme kulje! Haluamme valita oman reittimme.

Jumalan ääni kuulostaa ehkä vaativalta ja pelottavalta, mutta Jumalan tärkein viesti meille ei ole vaatimusta vaan anteeksiantoa. Rakastavan vanhemman tavoin Jumala seuraa meitä valitsemillamme synkilläkin poluilla ja ottaa harhateiltä palanneet katuvat murrosikäisensä rakkaudella takaisin luokseen.

 

Terhi Laakkonen, seurakuntapastori

Konfirmaatiomessu Kaarinan kirkossa 27.7. klo 10.