Noin 70 vuotta sitten nuorella leskirouvalla oli unelma. Hän saapui Kuusiston salmen rannalle Kaarinan Rauhalinnaan ja rakensi unelmiensa mukaisen elämän. Hän istutti omenapuita, teki perennatarhan ja rakensi taloja. Taloja oli monta, sillä unelmaan kuului yhteisö.
Pihallamme on vieläkin liikuttavat kärryt, joilla Signe-täti on vienyt puutarhansa tuotteita torille myytäväksi. Liki 50 omenapuuta tuottaa vielä puhtaita, suuria omenia ja perennat ovat villiintyneet ja täyttävät ainutlaatuisella tavalla edelleen Kuusiston salmen rantatonttia nimeltään Morbacka.
Yhteisöunelma viipyi, mutta ennen kuolemaansa 80-luvulla Signe-täti ehti nähdä pienen yhteisön alun. Sinapinsiemen-niminen kristillinen, ekumeeninen yhteisö asettui asumaan Signe-tädin taloihin ja valloitti niistä yhden kerrallaan ja rakensi uuttakin. Yhä edelleen näissä taloissa kokoontuu tuhatkunta vierasta vuosittain.
Pari kertaa kuukaudessa vietämme hiljaisuuden retriittejä, jossa viikonlopun ajaksi tusinan verran ihmisiä asettuu hiljaisuuteen kuunnellen Jumalan sanaa, viettäen ehtoollista ja nauttien yhteisistä ateriahetkistä ja levosta, näin keväällä ja kesällä myös linnunlauluista ja kukkien tuoksuista.
Etenkin kesällä yhteisöelämään kuuluu paljon talkootöitä puutarhassa ja keittiössä. Talkooporukka ei tee urakalla aamusta iltaan hikihatussa töitä, vaan asettuu kappelin hiljaisuuteen ja ateriayhteyteen kolme kertaa päivässä.
Tämä elämä rukoushetkineen ja yksinkertaisine aterioineen oli 80-luvulla unelma mm. kirjailija-runoilija Anna-Maija Raittilalle, joka on asunut yhteisössä tähän kevääseen asti. Tämän artikkelin otsikko on hänen lausumansa. Yhteisössä on asunut kymmeniä muitakin ihmisiä, tällä hetkellä vakinaisesti vain kolme. Unelmaamme kuuluu myös läheinen yhteys Kaarinan seurakuntaan. Yritämme pitää polut auki sekä Kuusiston että Kaarinan kirkkoon. Ja yritämme pitää yhteisömme avoimena myös kaarinalaisten tulla ja mennä vapaasti yhteisön elämää jakamaan.
Tänä talvena on Morbackan ympärillä paukkunut ja järissyt. Ehkä kuvainnollisesti, mutta myös todellisesti. Rauhalinnaan rakennetaan uusia taloja. Ne tuntuvat kaventavan jotenkin meidän elintilaamme ja hiljaisuus, jota vaalimme on kyseenalaistettu. Mutta talot, jotka ylväinä rakentuvat ympärillemme ovat varmasti rakentajiensa unelmia. Toivottavasti nämä unelmiensa toteuttajat huomaavat aukijätetyt kirkkopolkumme. Yhteisömme rukouksiin kuuluu myös rukous naapureidemme puolesta. Tervetuloa Morbackaan ja Rauhalinnaan, rukoukseen, lepoon ja hiljaisuuteen. Tämä kaikki on unelmien, ei suunnitelmien toteutumista!
Riitta Heino
Pastori
Morbackan toiminnanohjaaja
Kirkon kulmilta -kolumni Kaarina-lehteen
Kommentit