Sunnuntaina 25.11. tulimme vierasuskoisten hautausmaalle. Moskovassa vierasuskoiset ovat mm. luterilaisia. Hautausmaan siunauskappelista on tehty Inkerin luterilaisen seurakunnan kirkko. Juttelimme kirkkoa kohti kulkiessamme keskenämme ja olimme ohittamassa kolmen naisen ryhmää. Yksi naisista tarkisti, että puhummeko suomea ja olemmeko Suomesta. Siinä oli Raisa, jonka suomi käytön puutteessa oli ruostunut, Aino, joka puhui kanssamme ihan hyvin ja kolmas nainen, jonka nimeä en saanut talteen. Hän kuitenkin tunnisti joukostamme Moskovassa usein vierailleen Eeron. Aino innostui, kun hän kuuli meidän olevan Turun puolesta. Jutustellessamme palaset loksahtelivat uskomattomalla tavalla kohdalleen. Tunsin, kuinka väreet kulkivat selkää pitkin.

 <?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Aino oli hiljattain saanut kuulla serkkunsa kuolleen Turussa. Leskeksi jäänyt mies oli vasta kuukausien päästä saanut laitettua viestin Ainolle. Yksi meistä kirkkoherroista oli ollut mukana Ainon serkun siunaustilaisuudessa. Hän tiesi kertoa, että nyt myös serkun puoliso on kuollut. Hautajaiset olivat tulossa. Aino sai kuulla muistakin sukulaisistaan. Meidän kauttamme hän sai lähetettyä rakkaat terveiset Suomeen.

Muutaman hetken kuluttua istuimme yhdessä luterilaisen tutussa kirkossa. Annoin Ainolle repussani olleen kirjoittamani kirjan muistoksi kohtaamisesta, jossa oli vahva johdatuksen tuntu.