Keväässä on haikeutta ja ikävää, kaipausta. Keväässä on odotusta, täyttymättömyyttä. Tavallaan kaikki tuo tiivistyy pienen sinikukkaisen kukan nimessä; kevätkaihonkukka.

Ensi sunnuntain messun aiheena on Jumalan kansan koti-ikävä. Tuntuu olevan aika kaukana tämän päivän ihmisten elämästä. Kenellä on ikävä taivaaseen? Tai, jos onkin, kuka tunnistaa sen sellaiseksi ikäväksi? - Mistähän saarnaisin?

 

Pirjo