Tänään vietin monta tuntia pienen pojan kanssa. Yhdessä oleminen oli helppoa ja mukavaa. Suuren osan pojan hereillä olon ajasta vietin hänen kanssaan lattialla. Makasin ja otin rennosti, välillä kokosin puista junanrataa, välillä luin Jere Jarruvaunun urheudesta, lentokoneeksikin kelpasin ja unipupujen liukumäeksi. Mielestäni ymmärsimme toisiamme hyvin, eikä pahoja väärinkäsityksiä tullut.

Pojan nukkuessa luin ja vastailin sähköposteihin, vaikka ns. vapaapäivä olikin. Illalla puhuin yhden ihmisen kanssa pitkään puhelimessa. Meidän aikuisten välillä väärinkäsityksiä tulee usein ja erilaisista syistä. Auttaisikohan, jos olisi aikaa - ja hyväksyttävää - maata lattialla ja ottaa rennosti?

Onneksi saan huomennakin viettää vapaapäivää lattialla mummin roolissa.

Pirjo

JK. Tänään 20 vuotta sitten kirkolliskokous teki minunkin elämääni mullistaneen päätöksen ja poisti esteet naisten papiksi vihkimiselle!