Aamulla kuljin mustassa housupuvussa papinpaita päällä Aurajoen yli Tuomiokirkkosiltaa pitkin. Minua katsottiin toisin kuin jos olisin kulkenut t-paita mustan jakun alla. Kapitulissa oli pastoraalitutkintopäivä, ja pukeutumiskoodi istunnon jäsenille oli papinpuku. Istunnon jälkeen kolmen maissa kävelin lähes helteisessä ilmassa takaisin. "Mitäs, rovasti!" huikkasi joku vieras mies pyöränsä selästä. Mitäs minä, kävin virastolla ja ajoin sitten Kaarinaan.

Kirkolla oli monta työntekijää. Osa oli lähdössä kirkon nuorisopäiville Raumalle, osa muualle viikonlopun töihin. Millankin tapasin. Hän ei istunut keittiössä, vaan tietokoneen ääressä touhuhuoneessa.

Minulla oli edessä harrastus, puolen tunnin mittainen laulutunti. En kuvittelekaan, että minusta joskus tulisi mikään erityinen esiintyvä laulutaiteilija. Laulutunnit ovat jatkoa seurakunnan syksyllä kustantamille äänenkäyttöharjoituksille. Laulamisen opetteleminen on rentouttavaa ja hauskaa. Saan siitä samalla varmuutta myös työssä tarvittavaan laulamiseen.

Alkuillasta lapsenlapset tulivat äitinsä kanssa käymään. Touhusimme ulkona kaikenlaista. Tytöt keräsivät kukkia, lotrasivat vedellä ja maistelivat ruohosipulia. Lopuksi työnsin heitä pitkin pihaa kottikärryissä.

On ollut rankka viikko, tänään en taida enää tehdä mitään erityisen mainittavaa.

Pirjo