Viimeisenä iltana mökillä ( ke 9.8.) kirjoitin kirjettä saksalaiselle ystävälleni Rosille. Olin ajatellut kirjeen kirjoittamista kesän alusta lähtien, olin siis ajatellut Rosia usein. Saksan kirjoittaminen on aika kankeaa, kun käytän sitä niin harvoin. Luotan kuitenkin siihen, että ystäväni osaa lukea sanojen ja rivien välistäkin. Kirje jäi mökillä kesken, en muistanut kaikkia sanoja ilman sanakirjaa, ja muutenkin uni voitti.

Tänään - ei kun siis perjantaina - postilaatikossa oli pitkä ja moniosainen kirje Rosilta. Viimeisimmän osan hän oli päivännyt 8.8. On mielenkiintoista, että usein tapahtuu juuri näin - kirjoitamme lähes samoihin aikoihin, joskus kirjeet menevät postissa ristiin. Nyt Rosi ihmettelee kirjeessään, mitä minulle / meille on tapahtunut; meistä ei ole kuulunut mitään joulun jälkeen...Yleensä minä olen ollut se ihmettelijä. Totesin Rosille (kirjeessä, jota jatkoin tänään), että hänelle kirjoittaminen vaatii tilaa ja rauhaa. Se on vähän samaa kuin runon kirjoittaminen. Ilmeisesti sellaista rauhaa ja tilaa (Ruhe und Raum) ei kiireisen työelämän keskellä ole ollut, eipä ole tullut juuri runojakaan rustailtua.

No - joka tapauksessa yhteys toimii - jopa telepaattisella tavalla - ja se, yhteys, tuntuu hyvältä.

Pirjo

JK. Olen hereillä vielä, koska tulimme hetki sitten kesäteatterista - Ronja klo 22 Kuusiston piispanlinnan raunioilla. Oli hienoa nähdä vihdoin koko esitys.