Minulla on tytär, joka elää keossa. Tänään keskellä tyttären huonetta oli kaksi kylpytakkia, viisi pyyhettä, alusvaatteita, enkunkirjat, hammasharja, tussit, kaksi mukia ja allekirjoitettavat kokeet keossa. Koira oli paennut tyttären sänkyyn. 13-vuotiaan kekoelämä lienee aika tyypillistä, kun pitäisi pitää sekä pää että huone järjestyksessä niin toisesta tulee tingittyä. Kekoa katsellessa muistui elävästi mieleen telttaleiri vuosia sitten Kunstenniemessä. 6-vuotias poika tuli johtajistolta  pyytämään apua teltalleen. Hän ilmoitti topakasti, etteivät he, kolme 6-vuotiasta poikaa millään mahdu telttaan nukkumaan. Mentyäni katsomaan missä ongelma piili näky oli unohtumaton. Poikien rinkat olivat teltan ulkopuolella ja keskellä kupolitelttaa oli kolmen pojan vaatteet isona kekona. Ei todellakaan teltan reunoille mahtunut nukkumaan. Olihan helpompaa kaivaa tarvittavia varusteita keosta kuin hankalasta rinkasta. Tosikon aikuisen perustelut eivät olleet niinkään vakuuttavia.

Missä sinun kekosi on? Työpöydällä, kotona vai päässäsi? Syksy on vyörynyt voimalla, toiminta alkamassa, ensi vuoden suunnittelu käynnissä, uudet ideat, koulutukset ja uuden Poikluoman haltuun otto. Kaikki sulassa sekamelskassa pöydällä vai päässä? Onko jatkuva papereitten etsiminen luovaa vai turhauttavaa? Oletko tyyppiä, joka mapittaa kaiken, järjestelee aakkosiin vai asuuko luovuutesi keoissa? Täytyy tunnustaa, että minun syyssuunnitelmani ovat aikamoisessa keossa, älä vain nykäise alinta kortta.  

Syysterveisin Vilijonkka