Pitkästä aikaa piipahdin keittiössä. En ole siinä oikeassakaan juuri ehtinyt piipahtaa. Mielenkiintoista lukea, missä edelliset kirjoittajat vaeltavat. Itse olen taas siirtänyt yhden keon ja sen omistajan pois omasta kodistani. Seuraava on jo tuomassa kekoaan takaisin kotiin.

Olen käynyt moneen kertaan kesän ja syksyn aikana tarjoamassa sitä kahavia tuolla pohjoisessa. Tulisikohan muuten joku kirkkokahville aivan vain siksi, että joskus tarjottaisiin kahavia kahvin sijaa. Kesän yksi huippuhetkiä oli tarjota hyvälle ystävälle Posiolla kuppi kahavia, siinä menikin melkein yksi kokonainen yö.

Haavoittunut enkeli tekee aina oman säväyksensä melkein missä elämäntilanteesa tahansa, ei hullumpi idea lähteä aivan varta vasten katsomaan sitä enkeliä ja ottaa joku muukin katsomisen tarpeessa oleva mukaansa. Vois toimia vaikka sururyhmän päätösretkenä, joita ei tiettävästi ole koskaan harrastettu.

Omat maisemani liikkuvat edelleen seurakunnasta toiseen, piispanistuimelta toiselle. Motto on pysyä koko ajan Aurajoen rannalla askellajina hidas juoksu ja edetä siten kuin hyvältä tuntuu.Oman pyhiinvaelluspaikkani olen löytänyt Koroisten ristiltä, piispa sieltä on häipynyt, mutta risti jäänyt. Siellä on suuri vihreä keko, ei enkeleitä ja kahviakin on tarjottu vain kerran kesän aikana, paikkana ainutlaatuinen elämys.

Kaisa