Viime viikon runotorstaihin kirjoitin armosta kauneimpana sanana, mutta tänään, kiirastorstaina, varsinaisena teemana runotorstaissa http://runoruno.vuodatus.net/blog/519054 on armo. Kaivoin esiin yhden vanhan runon ja osallistun sillä.
Armo
Stressipisteet huipussa
oikeastaan minun pitäisi olla arkussa
kuollut, kuopattu, käsitelty
unohdettu, loppu.
Mutta minä elän.
Elän!
enemmän kuin ennen
vahvemmin kuin koskaan.
Milloinkaan vereni ei ole ollut yhtä väkevä,
milloinkaan ei mieleni yhtä voimakas.
Sillä armo
ulottui kuiluun
tavoitti kielekkeeltä
nosti kivien alta
löysi meren hiekasta
riisti kivet käsistä
asettui kallioksi lujasti, vakaasti.
Sinun armosi, Jumala
rakastetun silmissä,
sitoutumisessa
lapsen tyhjässä kädessä,
luottamuksessa
syvässä ystävyydessä,
jakamisessa
uusissa tehtävissä,
asettumisessa.
Sinun armosi, Jumala, suurempi kuin stressipisteet.
Nousen ylös jo ennen kuolemaani!
Pirjo
Kommentit