Viime viikon runotorstaihin kirjoitin armosta kauneimpana sanana, mutta tänään, kiirastorstaina, varsinaisena teemana runotorstaissa http://runoruno.vuodatus.net/blog/519054 on armo. Kaivoin esiin yhden vanhan runon ja osallistun sillä.

Armo

 

Stressipisteet huipussa

oikeastaan minun pitäisi olla arkussa

               

                kuollut, kuopattu, käsitelty

                unohdettu, loppu.

 

Mutta minä elän.

Elän!

                enemmän kuin ennen

                vahvemmin kuin koskaan.

 

Milloinkaan vereni ei ole ollut yhtä väkevä,

milloinkaan ei mieleni yhtä voimakas.

 

Sillä armo

                  ulottui kuiluun

                  tavoitti kielekkeeltä

                  nosti kivien alta

                  löysi meren hiekasta

                  riisti kivet käsistä

 

asettui kallioksi lujasti, vakaasti.

 

Sinun armosi, Jumala

                  rakastetun silmissä,

                  sitoutumisessa

 

                  lapsen tyhjässä kädessä,

                  luottamuksessa

 

                  syvässä ystävyydessä,

                  jakamisessa

 

                  uusissa tehtävissä,

                  asettumisessa.

 

Sinun armosi, Jumala, suurempi kuin stressipisteet.

Nousen ylös jo ennen kuolemaani!

Pirjo