Joku on sanonut, että on parempi lukea yksi hyvä kirja kuusi kertaa kuin kuusi hyvää kirjaa yhden kerran. Olen itse tullut yhä vakuuttuneemmaksi, että näin on. Aloitan juuri neljännen kerran tänä kesänä/syksynä lukemaan erästä kirjaa, joka tuntuu joka kerran avautuvan aina vain paremmin.

Sama ajatus pätee myös Kirjojen Kirjaan. Olen myös tänä kesänä ”löytänyt” uuden tavan opetella lukemaan Raamattua. Luen sitä nykyään yhä useammin pienin annoksin, tekstiä myös ”märehtimällä”. Oppineet käyttävät tässä sanaa ”Lectio Divina”, pyhä lukeminen, jossa tarkoitus on lukemisen lisäksi rukoillen kysellä tekstin sanomaa ja myös jäädä sitä rauhassa mietiskelemään. Antaa sanan puhutella.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

Niin, entäpä tuo otsikko ”Jumala itse”. Löysin sen juuri näillä ”pienillä lukemisillani.” Paavalin toista kirjettä korinttilaisille lukiessani (taas kerran), huomasin kolmessa kohdassa, miten tekstissä ovat sanat ”Jumala itse”. Nämä lohduttavat sanat haluan nyt jättää sinulle, sillä ne antavat meille tilaa vapautua omista yrityksistämme ja levätä Kaikkivaltiaan turvissa, tuntuipa elämässämme tällä hetkellä miltä tahansa.

”Jumala itse vahvistaa meitä ja teitä uskossamme Kristukseen…” Ensimmäinen luku, jae 21.

”Jumala /…/ valaisi itse meidän sydämemme…” Neljäs luku, jae 6

”Jumala itse teki Kristuksessa sovinnon maailman kanssa…” Viides luku, jae 19.

Työ on Jumalan, meillä on vastaanottaminen ja lepo Hänessä.

Eero-