Tällä viikolla on riittänyt vauhtia ja vettä. Molempien osalta orastaa kaino toive: voisi vähän hellittää. Eräässä marraskuista syntymäpäivää varten tehdyssä laulussa runoilin kolmisen viikkoa sitten:

On marraskuusta aika vaikeaa / kai löytää mitäään oikein mukavaa. / Kun maa on marras, taivas aina harmaana / niin kuinka pitää kuuta tätä armaana.

On useimmiten melko pimeää / ja lumen alla saattaa piillä jää / tai vettä sataa aivan kaatamalla / kuinka löytää ilon taivaan alla?

No, juuri nyt iloa tuottaa parin tunnin päästä starttaava kirkkoherrojen opintomatka Venäjälle. Sukellus toisenlaiseen kulttuurin saattaa suorastaan virkistää. Vähän arveluttaa minulle annettu pukeutumiskoodi: kirkkoon nainen ei pääse kuin hameessa ja huivi päässä. Yritän sopeutua.

Pirjo