Tänään koko blogi oli kadoksisssa monta tuntia, hermostutti. Heti, kun kirjoitin asiasta Merjalle, reitti aukeni: hyvä viestintäpastori!

Nyt ropisee sade kattoon, yhtäkkiä vain pimeni ja vettä alkoi tulla. Ei se mitään, linnanraunioiden jumalanpalvelus on ohitse. Pellot varmasti ovat hyvillään sateesta, metsän eläimistä en ole niin varma.

Tällä viikolla minulla on ollut vapaapäivä maanantaina ja tänään, hassusti irralliset päivät. Päivä kotona on ihan mukava: saa hissutella sukkasillaan vanhoissa vetimissä, ei tarvitse maalata silmiä päähän eikä katsoa, onko tukka hyvin. Sitten voi tehdä kaikenlaista sen kummemmin suunnittelematta: siivota hetken mielijohteesta vaikkapa pari kaappia, tehdä välillä kapitulin kirjallisia valmisteluja, pestä muutama koneellinen pyykkiä, käydä kaupassa ja kirpputorilla, ottaa nokoset viltin alla pihakeinussa, käydä kirjaston oven takana ja todeta sen olevan kesäaikataulujen takia suljettu jne. jne. Yhteen päivään mahtuu oikeastaan uskomattoman paljon. Sitä paitsi tänään on 35 vuotta siitä, kun menimme kihloihin. Entinen sulhanen istuu parhaillaan alakerrassa ja katsoo televisiota. Kumma kyllä hän muisti jopa millainen mekko minulla oli kihlajaisissa päälläni.

Että sellainen keskiviikko...

Pirjo